2. Matkalla

220 11 3
                                    

Venyttelen raajojani pitkään ja kömmin sitten pois majastani. Crown kuoputtaa maata etukaviollaan, kun pakkaan tavarani laukkuuni. Vedän vielä ruskeat hiukseni kiinni poninhännälle ja syötyäni marjoja ja joitain syötäviä juuria nousen ratsuni selkään suuren kiven päältä ja kannustan sen matkaan.

Etenemme rauhallisessa käynnissä jonkin matkaa, kunnes kehotan Crownin kevyeen raviin. Katselen iloisena maisemia, polku vie kauniin metsän halki. En ole ennen käynyt täällä päin, mutta olen kuullut tarinoita polun haastavimmasta kohdasta. Riippusilta. Se on kapea, ehkä juuri ja juuri hevosen mentävä ja todella vanha. Monet ovat meinanneet saada surmansa sillä sillalla. Kylmätväreet kulkevat selälläni, kun edes ajattelen putoamista monenkymmenen jalan korkeudesta.

Crown hörähtää jaa suuntaa korvansa metsään. Pysäytän hevosen ja tähyän samaan suuntaan. Crown ei turhasta säiky, asuuhan se samassa tallissa lohikäärmeiden kanssa, joten tuolla on jotain outoa.

-Huhuu? huutelen metsään. Kun kukaan ei vastaa, kehotan Crownin reippaaseen raviin. Taakseni katsomatta kannustan ratsun laukkaan. Mikä ikinä siellä olikaan, en halua päätyä sen välipalaksi.

~-~

Etenemme rauhallisessa käynnissä kapealla metsäpolulla. En tiedä edes olemmeko menossa oikeaan suuntaan, saati sitten missä olemme. Pian kuitenkin mietteisiini vastataan, kun saavumme metsän reunaan ja näen vanhan riippusillan. Se on kapeampi mitä ajattelin ja saapuessani lähelle kallion reunaa, näen maan pinnan olevan todella kaukana alhaalla.

-Noniin tyttö, tämä on hankala kohta, mutta meidän täytyy päästä tästä yli, tai joudumme palaamaan takaisin kotiin, juttelen Crownille. -Ja kotiin palaminen olisi häpeällistä.

Tosin minä olen jo häpeäpilkku perheessäni, joten miten se muka muuttaisi asioita? Jalkaudun Crownin lämpimästä selästä ja otan varman otteen hevosen suitsista. Lähden johdattamaan hevosta sillalla kulkien mahdollisimman kevein askelin. Crown tulee epävarmana perässä luimistellen korviaan.

Keskityn siihen, mihin asetan jalkani, edeten hitaasti kohti toista puolta. Crown pärskähtää takani tyytymättömänä. Se pysähtyy riippusillan alkuun eikä enää hievahdakkaan. Iso tammani ei liiku senttiäkään eteenpäin edes sitten, kun tarjoan sille makupalaa. Se on jämähtänyt siihen eikä selkeästikkään halua jatkaa eteenpäin.

Yhtäkkiä se riuhtaisee ohjat käsistäni ja nousee takajaloilleen. Crown hirnahtaa ärtyneenä ja huitoo etukavioillaan melkein minua. Kun se tömähtää takaisin vanhoille laudoille, se lähtee peruuttamaan takaisin kauemmas sillasta ja korkeasta pudotuksesta. Olen astumassa sen perään, kun huomaan lautojen halkeamat. Ne ovat varmasti myös lahoja, eivätkä todellakaan kestä enää minua. Päätän kuitenkin ottaa riskin ja astua takaisinpäin. Lauta antaa hiukan periksi, mutta uskon sen kestävän.

Ei hyvä. Köysi, joka pingotettu lautojen alle räsähtää. Se on varmasti parista langasta kiinni, että se katkeaa.

Minä joko ryntään seitsemän lahon laudan ja miltei katkenneen köyden välin, tai sitten voisin juosta sillan toiseen päähän, pääsisin lohikäärmekouluun. Teen valintani ja lähden rivakasti menosuuntaani, Crown on jo turvassa maan kamaralla, mutta minun pitää päästä pois epävakaalta sillalta. Kiihdytän juoksuun.

Laudat alkavat taipua ja katkeilla jalkojeni alla. Yritän loikkia pitkälle, mutta se pahentaa tilannetta. Lopulta hyppään liian korkealle ja laskeudun hatarasti. Kaadun polvilleni ja kuulen yhden pelottavimmista äänistä. Köysi katkeaa. Hädissäni tartun vielä ehjään köyteen, kun silta keikahtaa ja laudat alkavat putoilla. Katson vielä kerran Crownia, kun otteeni alkaa livetä.

Syöksyn laudan pätkien mukana alas kohti laaksoa. Pitkä huuto karkaa suustani. Tämä on minun loppuni.

Tömähdän jonkin kiinteän päälle. Kylkiluitani särkee, mutta ainakaan en ole kuollut. Avaan peloissani silmäni ja näen maan pinna kiitävän kaukana alhaalla. Käännän katsettani ja tajuan olevani lohikäärmeen selässä. Makaan mahallani lohnarin niskassa, hiukan epämukavassa asennossa. Käännyn katsomaan miestä, joka ohjastaa lohikäärmettä. Hän ei edes katso minua. Ratsastajan lohnari on tummanharmaa, se on varmaankin tuhkaliekki lohikäärme, mutta en ole aivan varma.

Catalina Pearl ja lohikäärmekouluWhere stories live. Discover now