Päivät kuluvat nopeasti ja pian löydän itseni seisomassa rautaisen oven edessä, takanani Fynn ja Mark, jotka ovat molemmat suorittaneet ensimmäisen ratsastuksensa onnistuneesti. Luutnantti Reyes seisoo äreänä, kuten aina, vieressäni ja tarkkailee olemustani.
-Heti kun olet valmis, hän murahtaa. En vastaa mitään. Tiedän oven takana odottavan mustan ja valtavan, kuusi ja puoli metriä pitkän lohikäärmeen, jonka sini raitaisten siipien väli on 6 metriä. Lohnarin, jonka päästä sojottavat puolitoista metriä pitkät hiukan kierteellä olevat sarvet.
-Noniin, mene jo! Fynn tuhahtaa ja tökkää lapaluitteni väliin. Huuliltani karkaa katkeileva huokaus.
-Hyvästi, kuiskaan ja käännyn katsomaan poikia takanani.
-Dramaqueen, Fynn hymähtää ja hymyilee minulle rohkaisevasti.
-Et sinä tuonne kuole, Mark sanoo vakavana ja astuu lähemmäs. Hän sipaisee hiussuortuvan korvani taakse ja hymyilee pienesti.
-Nähdään ratsastuksesi jälkeen, hän kuiskaa ja perääntyy takaisin Fynnin viereen.
Käännyn taas katsomaan harmaata ovea ja nyökkään Reyesille. Nostan käteni viileälle kahvalle ja painan sen hitaasti alas. Vedän oven auki ja eteeni avautuu kupoliareena. Areenan keskellä on pieni betonimökki.
Sinne minun on päästävä. Ryntään juoksuun kohti mökkiä. Kuulen takaani jääkuolon ärjyntää ja siipien vahvat iskut, kun lohikäärme kohosi ilmaan. Se oli ollut odottamassa rautaisen oven yläpuolella, terävät kynnet kaivautuneina kiviseen seinään.
Kiihdytän askeliani entisestään ja kurkotan jo lähellä olevaa mökkiä kohti, saadakseni mahdollisimman nopeasti mökin oven auki ja pääsisin sisälle turvaan.
Kuumat liekit hipovat selkämystäni ja kiljaisu karkaa suustani. Liekkejä seuraa korvia vihlova karjunta ja lisää vahvoja siiveniskuja. Coldra lentää jo aivan yläpuolellani, valmiina varmaankin litistämään minut kentälle, kun saavutan mökin oven ja kiskaisen sen auki. Ryntään sisälle ja paiskaan oven kiinni.
Hengitän syvään kuunnellen lohikäärmeeni tuottamaa meteliä mökin ulkopuolella. Kuluu hetki, ennenkuin alan tiedostaa tilaa ympärilläni.
Mökkiin on sijoitettu pieni pöytä, jonka päällä on mustakantinen kirja ja pieni mustepullo. Pöydän vieressä on kapea patja lattialla, jonka yläpuolella on kaappi. Nurkassa oven vieressä on säkki täynnä jotain muhkuraista ja suuri tynnyri täynnä vettä.
Astelen pöydän ääreen ja avaan kirjan. Ensimmäisellä sivulla lukee "jääkuolo" ja sen alapuolella on lunnos kuva lohikäärmeestä. Selaan sivuja. Vain muutamalle sivulle on kirjoitettu. Huomaan päiväysten sijoittuvan monen vuoden taakse.
-Tämä on päiväkirja, mumisen ja luen viimeisimmän tekstin.
"Tänään teen sen. En jaksa enää välittää seurauksista, onhan tämä muutenkin mahdotonta. Aion nousta jääkuoloni selkään välittämättä sinisistä liekeistä ja terävistä kynsistä! Hyvästi."
Otan käteeni mustekynän, joka oli kirjan välissä ja upotan kynän kärjen mustepulloon. Kirjoitan haparoiden päiväyksen. Kun en keksi muuta kirjoitettavaa, raapustan ylös oman nimeni ja jääkuoloni Coldran nimen. Luen läpi kahden edellisen jääkuolo ratsastajan kirjoittamat tekstit. Huomaan kummankin aloittaneen lohnarinsa ruokkimisella.
Vilkaisen säkkiä oven vieressä ja selaan takaisin omalle aukeamalleni.
"Aloitan päiväni Coldran ruokkimisella. Tänään ruokalistalla on... rumpujen pärinää..."
Harppaan säkin viereen ja avaan sen.
-Kuivattuja hyönteisiä ja lihaa? sanon epävarmana ja nostan yhden kuivatetun liha suikaleen säkistä. Kohautan harteitani luottaen Reyesin kykyihin.
-Sitten, miten saan ruokittua Coldran kärventymättä? mumisen mietteliäästi ja tuijotan ovea. -Ei kai auta muukaan...
Tönäisen oven raolleen ja heitän raosta viisi kourallista kuivattua lihaa ja hyönteisiä. Vihellän vielä nopean matalan vihellyksen ja suljen oven. Kuulen tömähdyksen, kun Coldra laskeutuu maahan ja alkaa ahmia. Se oli varmaankin mökin katolla odottamassa milloin tulen ulos. Joskus lohnarini tuntuu pelottavan viisaalta.
Kirjoitan haparoiden ylös vihellysmenetelmääni, erilaisia vihellyksiä ja niiden käskyjä, ja ensimmäisen päivän kulusta.
Tiedän liiankin hyvin, että minun pitää tänään uskaltautua vielä ulos mökistäkin, tai en muuten koskaan pääse lohnarini selkään.
Niimpä avaan sängyn yllä olevan kaapin. Löydän sieltä köyttä, jonkinlaisen satulan, ensiapupakkauksen ja nahkapussin täynnä jotain pähkinöitä. Mihinköhän niitäkin tarvitaan?
"Varustaudun valmiiksi ulkona käyntiin. Tavoitteenani on saada Coldra kuuntelemaan minua, edes hetkeksi. Täytin nahkapussin, jossa oli epämääräisiä pähkinöitä, kuivatetulla lihalla. Nyt sitten vain ulos!", kirjoitan kirjaan ja lasken kynän pöydälle.
Lasken käteni ovenkahvalle ja työnnän oven hitaasti auki. Vihellän terävästi, jonka tarkoituksena on saada lohnarini tulemaan luokseni. Kuulenkin laahaavaa ääntä mökin katolta, kun Coldra siirtyy katon reunalle.
Katson ylös ja pian kohtaan jäänsiniset silmät. Matala, pitkä vihellys ja kaivan esiin lihapalan. Heitän sen Coldralle, joka napppaa palan ilmasta ja nielaisee sen kokonaisena. Sen katse terävöityy ja tarkkailee minua. Hitaasti se levittää siipensä ja lehahtaa alas katolta eteeni.
Etsin ovenkahvaa takaani varovaisesti, päästämättä katsettani lohnarista. Vedän ovea hitaasti auki ja vihellän saman pitkän ja matalan. Coldra tarkkailee liikkeitäni kiinnostuneena. Yhtäkkiä se karjaisee ja ehdin juuri ja juuri sisälle ennen liekkejä.
Huohotan ja rentoutan lihakseni.
"Onnistuin ensimmäisessä tavoitteessani.", kirjaan ylös ja selitän tapahtuman.
Näistä tulee pitkät kolmeviikkoa.
