Poskeni kuumentuvat Haileyn sanojen jälkeen. Kaikki tapittavat minua silmillään niin kiinteästi, että pelkään heidän katseidensa polttavan reikiä ohuisiin vaatteisiini. Sitten jännitys laukeaa ja ihmiset alkavat palata omien töidensä pariin. Jotkut jäävät kuitenkin paikoilleen.
-Hei, olen Cedric, nuori mies tervehtii minua ja ojentaa kättään, jota verhoaa lohikäärmeen suomuista tehty hanska. Lähistölle jääneet ihmiset järjestäytyvät jonkinlaiseksi sekavaksi jonoksi ja tulevat tervehtimään minua.
Eteeni ilmestyy käsi. Katson sen omistajaa, mutta henkilön kasvoja peittää kypärä. Tartun käteen hiukan epävarmana. Ote puristuu tiiviisti käteni ympärille ja ravistaa sitä ylös alas. Pelkään jo käteni menevän sijoiltaan, kun hän viimein päästää irti. Hailey rykäisee takanani.
-Olinpa kömpelö, ääni kypärän takaa huudahtaa. Äänen omistaja nostaa kypärän päästään ja näen viimein hänen kasvonsa.
-Olen Axe, nainen hymähtää. -Voimme tutustua joskus myöhemmin, eräs lohnari kaipaa minua.
Nainen on jotenkin puoleensavetävä. Vaikka hän vaikuttaa kaksi metriseltä köriläältä, se harva hampainen hymy, jonka hän minulle soi, oli ystävällisempi kuin monet muut minulle suoduista hymyistä. Naisen lähdettyä pois huomaan hänen selässään valtavan sotakirveen.
-Et varmaan ihmettele, mistä hänen nimensä on peräisin, Hailey naurahtaa takanani. -Axe käsittelee kirveitä paremmin kuin kieltään, ja hän jos joku on puhelias.
Hymyn poikanen nousee kasvoilleni katsoessani ihmisjoukkoon katoavaa naista.
Käteltyäni kaikki kiinnostuneet Hailey vie minut viimein lepäämään. Tuttu huone odottaa minua pimeänä, kunnes Hailey sytyttää seinällä olevan soihdun.
-Nuku hyvin, lohikäärmeratsastaja, huomenna pääset tutustumaan tukikohtamme henkilökuntaan lähemmin ja saatat päästä jopa pienelle lennolle.
Uneksin hurjista silmukoista ilmassa Coldran kanssa.
~•~
Herään hymyhuulillani. Käännähdän toiselle kyljelleni. Näen Kotkan nuokkumassa vartiopaikallaan. Mies on kallistanut tuolinsa nojaamaan seinää.
-Tiedäthän, että tuossa voi käydä huonosti? huomautan virkeänä ja Kotka säpsähtää hereille ja nojautuu nopeasti eteenpäin palauttaen tuolin neljälle jalalleen.
-Onko tämä ensimmäinen kerta, kun herään ennen sinua? kysyn hymyillen ja lasken jalkani viileälle maalle. Kotka pysyy hiljaa, mutta näen hänen hymyilevän vienosti.
-Toin sinulle vaatteita, en ole varma koosta, mutta eivätköhän ne ole ihan sopivat, mies mumisee viitaten pöydälle kasattuihin vaatteisiin ja nousee seisomaan. -Mitä haluat syödä?
-Saanko jotain muuta kuin keittoa? kysyn kohottaen kulmiani. -Mitä on tarjolla?
-Vaikka mitä, taidan tuoda sinulle yleisimmän suosikin. Voit myöhemmin käydä katsomassa tarjontaa.
Nyökkään hyväksyvästi ja Kotka poistuu huoneesta. Nousen seisomaan ja kävelen vaatepinon luo.
Pinossa on samankaltaisia vaatteita, joita käytin Reyesin linnassakin. Löyhiä nahkahousuja ja puuvilla paitoja. Vaihdan vaatteeni nopeasti ja jään pöydän ääreen odottamaan Kotkaa.
Pian mies astuukin jo sisään ja laskee eteeni höyryävän lautasen jotain hyvännäköistä. Alan syömään vauhdilla täyttääkseni kurnivan vatsani. Täällä syödään huomattavasti harvemmin mitä maanpäällä. Sanonkin ajatukseni ääneen ja Kotka vastaa yksinkertaisesti.
