-Neiti Pearl, älkää odottako erityiskohtelua, vaikka olettekin joillain keinoin saavutaneet paikan vallankumouksen kärkijoukoista, ja vaikka olettekin ottaneet iskun lohikäärmeeltä, luutnantin Reyes karjuu pyöreän areenan laidalta, kun koitan saada Coldraa kiinni.
-Olet tehnyt tämän ennenkin, joten teet sen taas! uusi ärtynyt huuto kantautuu korviini. Hiki pisaroi otsallani, kun syöksyn Coldraa kohti.
Reyes antoi minulle tehtäväksi saada Coldra taipumaan tahtooni. Olen taivutellut sitä jo useita minuutteja, mutta jääkuolo on tänään erityisen jääräpäisellä tuulella.
-Muista jalkatyö! Reyes ärjyy areenaa rajaavien kaltereiden takaa. -Käytä päätäsi, ole fiksumpi kuin se pahainen lisko!
Pysähdyn keskelle areenaa hengittämään. Epätoivoisena vihellän kolmesti saadakseni lohnarin luokseni. Mutta kuten odotinkin, Coldra puhaltaa liekkejä kohti minua. Väistän paahtavan tulen täpärästi ja vihellän uudestaan, samalla kun lähestyn lohikäärmettä. Coldra ärjäisee ja kääntelee uhkaavasti päätään. Lohnarin avatessaan suuta uuteen liekki-iskuun teen päätöksen. Siniset liekit kuumentavat ilmaa ympärilläni iskiessään päin naamaani. Puristan silmäni kiinni ja pysyn liikkumatta. Lähden marssimaan kohti Coldraa päättäväinen ilme kasvoillani. Lohnari perääntyy ihan vähän, kun astun ulos liekkien jättämästä savusta. Tunnen itseni kärvennetyksi, mutta en aio välittää siitä vielä.
-Minä määrään täällä! Ymmärrätkö? sanon vahvalla äänellä lohikäärmeelleni. Vihellän kolmesti katsoen suoraan jään sinisiin silmiin. Coldra tuijottaa minua pistävästi, mutta lopulta se kääntää katseensa. Harpon välimatkan umpeen ja kiipeän lohnarin pitkien sarvien taakse. Ohjaan jääkuolon areenan portille, jonka Reyes avaa.
-Hienoa, luulin jo ettet ikinä tajuaisi, mies murahtaa päästäessään meidät ulos. -Kokeile lentämistä, minä menen tekemään paperitöitä.
Katson hämmentyneenä, kun Reyes jättää minut yksin Coldran kanssa tallipihalle. Vihellän korkean käskyn nousta ilmaan. Lohikäärme tottelee välittömästi, mutta ennen kuin se kerkeää kovinkaan korkealle, vihellän käskyn tasoittaa lento. Turhautunut ärjäys saattelee meidät liitämään hieman linnan tornien yläpuolella. Ohjaan Coldraa hallitusti käännöksiin ja laskuihin sekä nousuihin, kunnes päätän palata takaisin maanpinnalle. Hyvä olo valtaa mieleni, kun kävelen yhä kiukuttelevan Coldran edellä talliin. Vaikka jalkaani särkee kaiken ilmassa tehdyn työn jälkeen, jätän sen hyvillä mielin huomiotta. Ensimmäistä kertaa lensin täysin hallitusti Coldran kanssa.
Tästä eteenpäin voin alkaa panostaa ohjauksen lisäksi enemmän myös minun ja lohnarini väliseen yhteyteen. Vaikka minä olen ohjaksissa, niin en saisi mitenkään Coldraa kääntymään, ellei se itse haluaisi niin. Minulla ei ole mitään mahtia noin suurta ja vaarallista lohikäärmettä vastaan, mutta meillä on side, joka saa työskentelymme helpottumaan.
Coldra asettuu häkkiinsä mutkitta, kun heitän sinne edeltä muutaman kourallisen kuivattuja hyönteisiä. Se jää tyytyväisenä etsimään niitä häkkinsä lattialta, kun minä suuntaan ulos tallista ja linnan ovista sisään. En ole täysin varma missä Mark, Fynn ja Tristin ovat, mutta luulen löytäväni heidät läheltä ruokasalia. Tänä iltana on Tristinin seremonian aika ja hän saa viimein oman lohikäärmeen. Pojat ovat miettineet läpi kaikki todennäköisyydet, mikä lohnari valitsee Tristinin. Tällä hetkellä listaykkösiä ovat savulieska, kuten Henryanilla, varjosuomu kuten luutnantilla ja havusarvi, koska ne ovat yhtä salaperäisiä kuin Tristin. Minä en usko savulieskan ja havusarven mahdollisuuksiin, koska jotenkin ne eivät tunnu oikeanlaisilta lohikäärmeiltä sitoutumaan Tristiniin. Sen sijaan varjosuomu tai jokin muu siro, nopea ja voimakas lohikäärme tuntuvat hyviltä ehdokkailta. Mutta loppupeleissähän se riippuu siitä, mikä lohikäärme sattuu tuntemaan halua, vetoa tai yhteyttä Tristiniin seremonian aikana.
