Tristin raahaa minua kauemmas Coldran edestakaisin viuhtovasta pyrstöstä.
-Miksi se on vieläkin vihainen? inahdan järkyttyneenä ja hellitän otteeni pienestä lohkareesta.
-Vihasta ja kivusta on vaikea päästää irti. Harmelle tämä on aivan uusi paikka kaikkine ihmisineen, jotka häärivät sen jaloissa, Tristin mumisee minulle nostettuaan minut pystyyn. Hailey ilmestyy vierellemme.
-Catalina! Oletko kunnossa? Tuo näytti hurjalta, Hailey sanoo hengästyneenä.
-Olen ihan kunno...
Coldra ärjäisee kivuliaasti keskeyttäen lauseeni. Harmen pitkät käyrät kynnet jättivät jälkeensä syviä jälkiä lohnarini kylkeen. Coldra nousee ilmaan parilla voimakkaalla siipien vedolla. Se syöksee sinisiä liekkejään kärventäen Harmen suomuja.
-Catalina! Tristin huutaa kaiken melun yli. -Sinun pitää tehdä jotain!
Minun? En minä osaa rauhoittaa kahta vauhkoontunutta lohikäärmettä! Protestoin mielessäni. Katseeni kuitenkin harhailee jo louhikynnen suomuissa.
-Se haluaa vielä jotain, muuten se olisi jo mennyt... mumisen ja astahdan kauemmas pojasta. -Kivi oli piilossa, pois näkyviltä. Ehkä siihen sattuu jonnekin muuallekin?
-Ulkoapäin siinä ei ole mitään vikaa, tosin emme huomanneet kiveä maantasalta...
-Aivan! hihkaisen ja vihellän kimeästi Coldralle käskyn tulla luokseni. Joudun toistamaan käskyäni monesti, ennenkuin jääkuolo syöksyy alemmas. Epäröimättä hetkeäkään ponnistan ja loikkaan Coldran selkään, kun se lennähtää ohi. Vauhdissa melkein lennän samantien pois sen selästä, mutta onnistun pysymään mukana.
Coldra hakee heti korkeutta itsensä ja Harmen väliin. Etsin hyvän paikan ja kumarrun vasemmalle. Etsin Harmesta kivun merkkejä. Sen paksut suomut ovat kuitenkin Coldran liekkienkin jälkeen lähes koskemattomien näköiset.
-Jalat ovat kunnossa, mumisen ja kyyristyn väistääkseni kiven murikan, jonka Harme sylkäisee meitä päin. Samalla satun näkemään sen hampaat. Kannustan Coldran lähemmäs.
Sulaa kivimassaa väistellen Coldra syöksyy aivan Harmen pään luo. Suunnitelmani loikata Harmen päänpäälle epäonnistuu, kun sen valtava jalka huitaisee Coldraa päin. Jääkuolo tekee äkkikäännöksen, johon en kerkeä varautua. Luisun Coldran kaulan sivuun, vaikka koitan takertua jaloillani ja käsilläni sen suomuihin. Lopulta saan otteen lohnarin sarvista, mutta jalkani roikkuvat jo tyhjän päällä. Coldra kääntyy entistä enemmän, kun kaikki painoni on sen sarven varassa. Tajuan, että seinä lähestyy vääjämättä.
Niinpä päästän irti. Kankeat sormeni irtautuvat jääkuolon karheasta sarvesta ja painovoima kiskoo minut maahan. Tunne on tuttu, tukehduttava pala nousee kurkkuuni, kun silmäni osuvat lähestyvään maanpintaan. Coldra onnistuu väistämään seinän yläpuolellani ja alkaa etsiä minua jäänsinisillä silmillään.
Alhaalla maassa Tristin sprinttaa louhikynnen ohitse, silmät minuun naulittuina. Hailey on saanut viimein rivistönsä järjestykseen, ja he pakottavat väsynyttä louhikynttä järjestelmällisesti takaisin luolaan, tälläkertaa apunaan lohikäärmeet. He ovat myös saaneet puunjuuren pois louhikynnen kuluneiden hampaiden välistä. Coldra lentää minua kohti korvia särkevästi karjuen. Levitän raajani levälleen saadakseni mahdollisimman paljon ilmanvastustusta aikaan.
Silmiini osuu pieni musta lohikäärme, joka puikkelehtii tottuneesti louhikynnen ja ihmisten ohi suoraan kohti minua. Kurtistan kulmiani, kun huomaan sen selässä ratsastajan.
Varjosuomu nappaa minut selkäänsä vaikeuksitta hyvän matkaa maasta. Makaan epämukavasti mahallani sen siipien välissä ja tunnen kuinka sen lämpimät lihakset työskentelevät.
-Aina sinut löytää putoamasta jostakin! ratsastaja tuhahtaa ja ohjaa lohnarinsa maahan. Tuijotan mykistyneenä mustaan verhoutunutta miestä, joka loikkaa tottuneesti alas varjosuomun päältä.
Liu'un huomattavasti kömpelömmin pois kipeää vatsaani hieroen. Coldra syöksähtää vierelleni ja kiertää pitkän pyrstönsä eteeni suojaamaan.
Minut pelastanut lohikäärmeratsastaja vetää lohikäärmeen suomuista tehdyn kypärän päästään ja mulkaisee minua.
-Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin tuijottaa? luutnantti Reyes ärähtää kärttyisenä.
-Mi-mitä? Mitä sinä teet täällä? kysyn järkyttyneenä ja vilkaisen Haileyta, joka marssii lähemmäs meitä.
-Reyes! Tulitkin juuri sopivasti! nainen huudahtaa saavuttuaan luoksemmen ja kättelee luutnanttia pontevasti. -Meillä oli hieman ongelmia, mutta nyt kaikki on kunnossa ja valmiina.
-Hienoa, odotan asioiden myös pysyvän niin, Reyes mutisee ja mulkaisee minua. -Oletko sinä valmis?
-Mihin? kysyn täysin tietämättömänä maailman menosta.
-Nuoriso! Aina jäljessä kaikesta! Minä lähden viiden minuutin kuluttua takaisin linnaani, ja sinun olisi hyvä olla mukana.
En saa raajojani liikkeelle, olen jämähtänyt hämmennyksestä ja järkytyksestä aloilleni. Reyes vetää kypärän takaisin päähänsä, mutta jatkaa Haileyn kanssa juttelemista.
Tristin loikkaa kevyesti Coldran pyrstön yli ja laskee kätensä hartialleni.
-Sinä siis lähdet? hän kysyy hymyillen ja saa vastauksesi kankean nyökkäyksen.
-Pääsenkö mukaan? Jääkuolosi jaksaa varmasti kantaa minutkin!
Polveni notkahtavat altani ja tömähdän maahan. Tristin laskeutuu kyykkyyn vierelleni ja katselee minua kulmat kurtussa.
-Autatko minut ylös? kuiskaan hiljaa. -Olen kunnossa, vain järkyttynyt.
Päästyäni takaisin jaloilleni käännyn Coldran puoleen ja nousen istumaan sen kaulalle. Tunnen Tristinin kädet vyötärölläni, kun hän nousee taakseni.
Reyes nyökkää minulle ja luo varmaan tappavan mulkaisun Tristiniin, kun nousee sanaakaan sanomatta Sha Shan selkään.
-Nähdään valittuna päivänä, Reyes vielä murahtaa Haileylle ja heilauttaa kättään. Sitten hän käskee lohnarinsa ilmaan ja lentää talleille vievään käytävään. Kannustan Coldran hänen peräänsä ja puhdistan mieleni miljoonista kysymyksistä.
Hetkeä myöhemmin lennämme hämärässä illassa kohoten koko ajan lähemmäs pilviä.
-Pearl, luutnantti murahtaa varoittavaan sävyyn. -Kuka tuo kloppi on?
-Olen Tristin, poika vastaa takaani. Tunnen poskieni kuumenevan ja olen iloinen, että niiden punaisuus peittyy iltahämärään.
Reyes ei sano enempää, mutta jännittyneistä hartioista päättelen, että häntä ärsyttää melkoisesti.
Hei kaikki! Tän luvun kanssa kesti ikuisuus ja teksti on aika tönkköö, mutta sainpahan ainakin kirjotettuu.
Hyviä lukuhetkii kaikille!
