Herään kipuun. Päätäni särkee ja koko kehoni tuntuu olevan mustelmilla. Ynähdän kivusta, ja puristan silmäni lujemmin kiinni, jottei kirkas päivän valo tavoittaisi herkkiä silmiäni.
-Olette viimein hereillä! pehmeä naisen ääni huokaisee iloisena. -Olemmekin odottaneet jo kauan.
-Mitä...? mumisen ja raotan toista silmääni. Hetken kuluttua avaan toisenkin silmäni ja katselen ympärilleni sen verran mitä kankea niskani antaa.
-Mitäkö tapahtui? Luottamustesti, hyppäsit katolta ja sait kaikki tolaltaan! valkoisiin pukeutunut nainen sanoo tohkeissaan.
-Luutnantinko myös? kysyn ja alan yskiä.
-Ei sentään, hän ei sellaisesta hätkähdä, mutta herrat Darnela, Hyverno ja jopa Jorvisunin prinssi istuvat tuossa ulkopuolella melkein kyyneliä nieleskellen!
Katson epäuskoisena naista, joka on harmikseni selin minuun, joten en näe hänen ilmeestään valehteleeko hän vai ei.
-Miten minä tänne päädyin? kysyn, mutta pitkä haukotus karkaa suustani.
-Voih, kerron sen myöhemmin, mutta levätkäähän nyt, nainen sanoo ja asettelee peiton paremmin päälleni ja pöyhii tyynyäni. Hitaasti valun syvään uneen, jossa välkkyvät siniset liekit putoilevat laudan pätkät.
Herään uudestaan, mutta oloni ei ole sen parempi. Ynähdän kivusta noustessani istumaan. Vilkaisen käsivarsiani varautuen näkemään mustelmia, mutta sellaisia ei ole. Kummissani siirrän jalkani pois peiton alta.
-Huomenta, mietitkö jotain? hoitaja kysyy pyyhältäessään huoneeseen tarjottimen kanssa.
-Joka paikkaa särkee, mutta ihossani ei ole minkäänlaisia jälkiä, mumisen ja painaudun takaisin vasten tyynyjä.
-Aah, se johtunee siitä, että pudotessanne jännitit kaikki lihaksesi äärirajoilleen, ja nyt ne ovat vielä kankeat.
Nyökkään hieman päätäni ja otan tarjottimen vastaan.
-Milloin saan nähdä ystäväni? kysyn aloittaessani syömistä.
-Heti kun haluat, heillä on tosin nyt harjoitus meneillään, mutta ehkä sen jälkeen? hoitaja ehdottaa ja nyökättyäni sanoo ilmoittavansa pojille.
Hoitajan lähdettyä jään syömään ruokani yksin karuun sairastupaan.
~•~
Painan juuri silmäni kiinni, kun ovi aukeaa. Fynn ja Mark harppovat sisään vaatteet ja kasvot mutaisina.
Avaan suuni tervehtiäkseni heitä, mutten ehdi sanoa mitään, kun olen jo lämpimässä halauksessa.
-Wou, teillä taisi olla ikävä? naurahdan ja yritän päästä parempaan asentoon heidän peräännyttyään.
-Ei muuten, mutta Reyes laittaa meidät koville, vielä pahemmin kuin yleensä, Fynn tuhahtaa synkkänä, mutta palauttaa kasvonsa sitten pieneen hymyyn.
-Ja se johtuu varmaan siitä, että sinä olet täällä, Mark jatkaa Fynnin lausetta hänkin ärtyneenä.
-No mitä luutnantti sitten laittoi teidät tekemään, kysyn huvittuneena ja pyyhkäisen muraa sängyltäni.
-Pisti meidät ensin siivoamaan jokaisen karsinan, sitten meidän piti luututa mahdollisimman hiljaa tanssisali, hakea metsästä polttopuita, lentää tietty matka lohnareillamme ja sitten vielä vaania Reyesiä metsässä, hänen huomaamattaan! Fynn selittää naama pokkana. Vilkaisen Markia, joka vain nyökyttelee mukana.
Ensin pieni tirskahdus karkaa huuliltani, sitten se yltyy nauruksi.
-Aah, henkäisen kun kylkeäni alkaa pistää. Ilmeeni varmaan vääristyy pahaan irvistykseen, koska Fynn ja Mark alkavat heti kysellä mikä minulla on.
-Kaikki hyvin, oikeasti, mumisen ja hengitän syvään. -Mutta siis oikeasti?
-Jep, vaikuttaa minusta vain hanttihommilta, Mark tuhahtaa. -Miten edes lattian luuttuaminen liittyy lohikäärmeisiin?
-Missä te luuttusittekaan? kysyn kiinnostuneena.
-Tanssisalissa, meidän piti olla ihan hiljaa, Fynn sanoo myrtyneenä varmaankin muistellessaan tilannetta.
-Rytmi tanssiaiset ovat siis lähellä, sanon innostuneena. Saan molemmilta oudoksuvan katseen.
-Ettekö ole kuulleet niistä? pojat pudistelevat päitään kummissaan.
-Ne ovat kesän kohokohta! Lohikäärmeratsastajat ympäri maata tulevat sinne! Varmasti joku teidänkin sukulaisistanne on käynyt? Ne pidetään lohikäärmeiden kuoriutumis kuussa.
Selitykseni jälkeen he katsovat minua silti kulmat hieman koholla.
-Kaikki tanssivat samassa rytmissä, jotta sointuliskon munat kuoriutuisivat, yritän vielä selittää. Ei reaktiota.
-Sointulisko? Fynn kysyy.
-Tanssiaiset? Mark puolestaan mumisee hieman kalvenneena.
Mieleni olisi tehnyt huokaista dramaattisesti, mutta juuri silloin hoitaja astuu sisään ja pyytää ystäviäni poistumaan.
-Nähdään, Pearl! Fynn huikkaa ennen kuin he katoavat oviaukosta käytävään.
