-Tämä on lohikäärmesali, täällä te vietätte tiiviisti aikaanne kolmen viikon ajan, Reyes kertoo johdatettuaan meidät suureen "saliin", joka on täynnä puita ja pensaita.
-Kun olette tutustuneet, alkaa oikea koulutus, Reyes jatkaa. Hän häipyy Henryanin kanssa mitään sanomatta jättäen meidät nelistään.
-Hei, mun nimi on Waula Frendrich ja tässä on mun piikkipyrstöni Spike, tyttö esittelee itsensä ja lohnarinsa.
-Mark Darnela, pitkä musta hiuksinen poika, jonka kanssa hyppäsin kiipeilyseinältä, esittelee itsensä. -Ja tässä on loistepiikkini, Glowie.
-Fynn Hyverno ja ryhmykuono Rymy, toinen pojista esittelee. Hänestä huomaa heti, että ryhmykuono on hänen lohikäärmeensä. Vaikken edes tunne häntä, tunnen hänen jääräpäisen ja varautuneen auransa selvästi.
-Catalina Pearl ja Coldra, sanon ja lasken lohikäärmeeni maahan varovaisesti. Coldra levittää siipensä ja on hetkessä kadonnut puun lehtien sekaan. Muut tekevät samoin.
-Uskomatonta, että sait jääkuolon, Waula huokaisee. En ole varma onko hän kateellinen vai säälikö hän minua, mutta olen aika varma, että viimeinen vaihtoehto on lähempänä.
-Minusta tämä on hyvä juttu, tutustumme jo koulutusvaiheessa jääkuolon käytökseen ja voimme kohdata sellaisen paremmin luonnossa, ryhmykuonon lentäjä kertoo oman kantansa jutusta.
-Jep, minun kuolemani on kaikkille hyvä juttu, mumisen hiljaa ja kävelen yhden puun juurelle istumaan. Kukaan ei sanojani onneksi kuullut.
-Entä sitten, kun jääkuolo kasvaa? Syökö se meidän lohnarimme? ryhmykuono ratsastaja kysyy. Hän on selvästi ottanut minut silmätikukseen.
-Apua! Ei kai luutnantti anna sen tapahtua? Waula kiljaisee peloissaan.
-Se varmaan kuolee kanssani ennenkuin siitä on vastusta piikkipyrstölle, huokaisen.
-Mitä tarkoitat? tyttö kysyy kummissaan.
-Mitä vahvempi lohikäärme, sitä vahvempi yhteys on sen ja ratsastajan välillä. Kun todella vahvan lohikäärmeen ratsastaja kuolee, vaikka taistelukentälle, kuolee lohnari ratsastajansa mukana. Yleensä ryhmykuonojen, loistepiikkien ja savulieskojen side ratsastajaansa on vahva, selitän tytölle.
-Mutta jääkuolot valitsevat harvoin ratsastajan, koska ne luulevat ihmisiä heikoiksi. Heikot kuolevat ja vahva side ihmiseen olisi jääkuololle varma kuolema. Siksi tähän mennessä vain neljä jääkuoloa on valinnut ratsastajan, Mark liittyy puheeseen.
-Ja aiemmat kolme jääkuoloa, jotka valitsivat ratsastajan, ovat kuolleet tapettuaan ratsastajansa, ryhmykuono ratsastaja aka Fynn Hyverno naurahtaa. -Hänellä on lyhyt loppuelämä.
Fynn alkaa huolettomasti heitellä heinää maahan. Mark puolestaan leikkii lohnarinsa kanssa ja Waula... Waula katsoo minua säälivästi ennenkuin kiipeää puuhun etsimään lohnariaan.
Nousen ylös ja kävelen huoneen perälle. En halua kenenkään sääliä. Haluan vain olla lohikäärme ratsastaja.
Vihellän korkean vihellyksen. Toistan sen pari kertaa, kunnes musta otus syöksyy puusta hiusteni kimppuun. Kiljahdus karkaa huuliltani ja yritän repiä lohnaria irti hiuksistani.
-Noniin, Coldra, katsotaanpa mitä sinä osaat, sanon hymyillen. Lasken lohnarin maahan. Se lähtee heti kipittämään metsään päin. Vihellän saman, korkean vihellyksen. Lohnari pysähtyy. Vihellän uudestaan ja Coldran katse kääntyy minuun. Sen kapeat silmät katsovat minua epäilevästi. Vihellän vielä kerran ja pieni jääkuoloni kävelee luokseni.
-Tässä, Mark sanoo viereltäni. Kavahdan säikähdyksissäni, mutta sitten huomaan pienet lihanpalat, joita poika ojentaa.
-Kiitos, sanon ja otan palat vastaan. Annan yhden Coldralle ja annan sen taas lähteä kauemmas. Kutsun sen kuitenkin takaisin, kolmella vihellyksellä ja annan sille namin.
-Se ei tule koskaan ennen kolmatta vihellystä, Mark huomioi. -Sillä on siis hyvät korvat. Lennossakin sitä voisi ohjata helposti vain äänen avulla.
-Todellako? Se olisi helpompaa kuin ohjastaminen! innostun hetkeksi kunnes muistan, että se on jääkuolo. -Saalistajan aistit.
Mark katsoo minua ymmärtäväisesti.
-Osaako Glowie jo jotain?
Mark päästää lohnarinsa käsistään lentoon. Hän heittää makupalan korkealle ilmaan ja lohnari nappaa se sulavasti pyörähtäen.
-Vain temppuja, en ole vielä opettanut sille käytännön juttuja, Mark huokaisee ja katselee siroa lohnariaan hellästi.
-Oletko kokeillut piiloutumista? kysyn Markilta. Poika pudistelee päätään kummissaan.
-Heitä sille makupala ja kun se nappaa sen, mene piiloon. Anna sen vähän aikaa etsiä sinua ja ala sitten kutsua sitä nimeltä.
-Mistä sinä olet tuon oppinut? Mark kysyy hymyillen.
-Isäni opetti minulle kaikenlaista lohnarin kouluttamisesta ennenkuin totesi minun olevan hyödytön, sanon surumielisesti, mutta nostan sitten katseeni päättäväisenä ylös. Mark katsoo minua hetken. Sitten hän tekee käskemäni ja juoksee piiloon.
-Au au au! Jääkuolo puri minua! Waula kiljuu toisella puolen tilaa. Juoksen sinne. Tytön piikkipyrstö makaa selällään maassa. Coldraa ei näy missään. Vihellän kolmesti ja se lennähtää hartialleni. Horjahdan sen yhtäkkisestä laskeutumisesta.
-Minä kerron luutnantille!
-Tuo lohnari tuli kyllä ihan toisesta suunnasta, Fynn sanoo vesiastialta. Hän on selin meihin päin ja kuulostaa kyllästyneeltä. Mark hölkkää paikalle.
-Coldra oli kyllä koko ajan minun kanssani tuolla, näytähän haavaasi, Mark murahtaa. Waula lehahtaa punaiseksi. Hän puristaa käsivarttaan kohdasta, johon jääkuoloni häntä mukamas puri.
-Näytä, Mark murahtaa uhkaavana. Waula ottaa hitaasti kätensä pois ja näemme piikkipystön tylpät hampaan jäljet. Mark naurahtaa ivallisesti.
-Minkä lohnarin puremajälki tuo on? poika kysyy Waulalta.
-Varmasti se on jääkuolon! Se on vain niin nopea, että ehti pois!
-Katsohan näitä hampaita, huokaisen ja tartun lohnarini suupielistä kiinni avaten sen kidan. Pienet terävät hampaat. -Katso sitten oman lohnarisi hampaita ja sano uudestaan, minkä puremajälki se on?
Waula punehtuu nolostuksesta ja vihasta. Hän marssii ruokinta astialle ja alkaa annostella lohnarilleen ruokaa. Aivan liikaa, jos ottaa huomioon lohnarin koon ja painon, mutta omapa on asiansa.
-Tuosta tytöstä on vielä harmia, Mark huokaisee. -Finnkin vaikuttaa omahyväiseltä.
En vastaa pojalle mitään, nostan vain Coldran harteiltani ja autan sen lentoon heilauttamalla suoria käsiäni ylös ja sitten alas, kuin syöttö pelatessa käsipalloa. Katson, kun lohnarini kieppuu hetken ilmassa ja syöksyy sitten läheiseen puuhun.
-Sitä voisi sanoa neljänneksi koetukseksi, kuiskaan hennosti. -Sinun pitää selvitä näiden omahyväisten ja itsekeskeisten harjoittelijoiden kanssa.
