Se toinen✅

bromance

*NIKO*

Mä keräilin tavaroitani lattialta ja kiskoin samalla paitaa päälleni. Joonas makoili sängyssään ilman paitaa, kädet pään alla. Mua huvitti sen tyytyväisyys vaikka en mä itsekään voinut valittaa. Jos sille linjalle oltais lähdetty niin tuskin tämä näin pitkään olis jatkunutkaan.

"Nähään huomenna" totesin hymyillen ja kävin sujauttamassa pikaisen suukon miehen poskelle. Se naurahti ja läpsäisi mua perseelle.

Mä lähdin hymyillen suuntaamaan kohti kotiani. Tällä linjalla me oltiin menty jo hyvä tovi. Ja se oli juuri se tyyli joka meille sopi. Me molemmat oltiin menetetty uskomme rakkauteen, joten jokainen voi laskea yhteen yksi plus yksi, mitä siitä tuli.

Me oltiin joskus jääty treeniksellä kiinni itse teossa ja se ei paljoa kellekään arvailujen sijaa jättänyt. Onneksi niitä asia ei sen enempää jaksanut kiinnostaa vaikka niillä todennäköisesti olikin tieto siitä et meidän touhu jatkui edelleen. Ja miksi toisaalta oliskaan.

Jokaisella oli omassa elämässä setvimistä ihan tarpeeksi, joten tuskin kellään oli aikaa pohdiskella muiden suhteita. Ei mulla ainakaan olis ollut. Hyvä kun omista pysyi perillä ja siksi siitä olikin tehty mahdollisimman yksinkertainen.

Joelilla oli joka viikonloppu uusi tuttavuus, joka oli kateissa jo seuraavana aamuna. Ellei se ollut sitten mies itse, joka oli se karannut osapuoli. Ei mikään uutinen sekään...

Aleksi oli näännyttämässä itsensä töidensä alle, joten sillä ei ollut sen enempää mielenkiintoa kuin aikaakaan ajatella yhtään ketään. Ehkä olis pitänyt alkaa jo huolestumaan siitä.

Tommilla ei mun tietääkseni ainakaan ollut ketään kierroksessa. Se oli kyllä toisaalta meistä ainoa joka sen olis pystynyt salaamaan. Mies piiloutui aina niin hyvin oman rauhallisuutensa taakse. Siitä oli kovin vaikea saada selkoa ylipäätään.

Ollilla oli puolestaan elämää suurempi taistelu Oulun ja Helsingin välillä. Se ei olisi halunnut muuttaa mutta oli hattuaan myöten kyllästynyt matkustamaan joka ikinen päivä useita satoja kilometrejä pelkästään yhteen suuntaan.

Joonas ja minä oltiin löydetty henkinen tai no oikeastaan tässä tapauksessa fyysinen yhteys erään baarissa vietetyn illan päätteeksi, kun kaikkien muiden löydettyä itselleen seuralaiset, oltiin me jääty kahdestaan istumaan pöytään.

Mun kämppäni oli lähempänä, joten me oltiin lähdetty yöksi sinne ettei Joonaksen tarvinnut lähteä tarpomaan pimeässä yksinään. Me oltiin jatkettu bissen voimalla myöhään aamuyöhön ja lopulta päädytty toistemme kimppuun.

Se oli meille enemmän sääntö kuin poikkeus, sillä.. no, meillä oli hieman omalaatuinen ystävyyssuhde. Oikeastaan se oli sellainen harmiton bromance, tiedättehän.. ei meidän porukasta kukaan muu tuollaista harrastanut. Kyllähän me kaikki keskenämme halailtiin mutta siitä nyt oli turha puhua edes samana päivänä. Sitä teki jokainen.

Jollain tasolla me vain oltiin jääty koukkuun tämän kaiken helppouteen ja miksi siitä irti päästää kun se ei kummallekaan ollut mikään ongelma. Asia olis ollut täysin eri jos tunteet olis olleet pelissä. Onneksi meistä kummallakaan ei ollut tietoakaan koko käsitteestä... Me taidettiin olla tämän porukan ikisinkut. Tai sitten meistä jokainen oli... Ehkä meidän pitäis vain mennä keskenämme naimisiin. Se sais ainakin fanit hyppimään riemusta...

Siitä ei seuraumuksena olisi mitään muuta kuin kolmet häät ja yhdet hautajaiset. Sitä mä en tiedä mikä osui kenenkin kohdalle, mut sen mä tiesin et edes avioliitto ei sais mua ja Joonasta lopettamaan tätä geimiä. 

***

Tässä nyt ensimmäinen osa tähän tarinaan :) En osaa yhtää sanoo miten usein tätä tulee mutta se jää nähtäväksi :))