Se toinen✅

Kaikki menee pieleen

Mulla oli ollut suhteellisen hyvä päivä siihen asti kunnes avasin puhelimeeni tulleet viestit. Meidän kuvaussessiot oli jouduttu siirtämään. Ja se vitutti. Me oltiin odotettu Viron geissiä siitä asti kun saatiin kuulla sen toteutuvan ja nyt se saatana peruttiin. Ei sillä etteikö meillä muutakin duunia olis ollut mutta.. kai me joskus sinnekin sit päästiin. Hyvällä tuurilla...

Yleensä kun asiat alkoi mennä päin helvettiä, sen oli tapana kääntyä joka asiaa vastaan. Silloin meni sitten aivan kaikki perseelleen. Jokaista pienintäkin juttua myöten ja silloin niistä pienistäkin tuli isoja. Kaikki vitutti...

Mun olis pitänyt tänään nähdä salaista poikaystävääni, jos mä nyt sitä sellaiseksi saatoin kutsua mutta se oli päättänyt saada flunssan ja joutui jäämään kotiin. Meidän olis pitänyt... mennä syömään. Ja mulla oli nälkä... helvetti...

Sen verran tämä kaikki alkoi jo vituttaa et kohta hajoaisi pää.. nyt oli päästävä baariin... alkoholiin oli ihan hyvä hukuttaa murheet vaikka sitten keskellä viikkoa. Aivan sama..

Päätin koittaa onneani ja soittaa Joonakselle. Josko se olisi halunnut lähteä mun seuraksi. Sen tapaista ei ollut kieltäytyä baarireissusta.. jonkun oli silloin oltava pielessä.

Muutaman hälytyskerran jälkeen mä uskalsin olla melko varma et sillä ei ollut aikomustakaan vastata mulle. Joko se oli nähnyt et soittaja olin minä, eikä sitä syystä tai toisesta huvittanut vastata mulle tai sit se oli vain Nikon kanssa jossain helvetin perseessä. Se ei olisi ollut mikään uusi uutinen...

Koitin onneani toiseen suuntaan ja päätin soittaa Nikolle. Maailmankirjat oli sekaisin jos se mies ei vastannut puhelimeen. Sillä oli luuri mukana suihkussakin. En mä sitä muuten olisi tiennyt mut se oli joskus sanonut niin. Mitä lie senkin kanssa puuhasi... Mä en halunnut edes ajatella koko asiaa!

"Niin?" Kuului tuttu ääni puhelimen toisesta päästä muutaman hälytysäänen jälkeen. Tyypillistä Nikoa.. se ei jostain syystä milloinkaan voinut vastata puhelimeen normaalilla tervehdyksellä. Samapa se, kunhan vain vastasi...

"Onks Porko siellä?" Kysyin ensitöikseni.

Eipähän tarvinnut olla huolissaan siitäkään jos se Nikon luota löytyi. Ei sillä etteikö karkaileminen olisi ollut Joonakselle ihan yhtä tyypillistä kun tuo Nikon tapa vastata puhelimeen. Tai mulle lasi viiniä ennen keikkaa! Tavaramerkki ikäänkuin...

"Tuossahan se" Vastaus kuului.

Ainakin se oli tallessa. Mitä ikinäkään olivat tekemässä, saisivat luvan raahata itsensä tunnin sisällä meidän vakiobaariin. Miten helvetin epätoivoinen mä saatoin olla kun pyysin tuota kaksikkoa mukaani?! Helpommalla mä olisin päässyt yksin lähtiessäni. Eipähän olisi tarvinnut seurata vierestä niiden nuolemista...

"Tuutte mun kanssa baariin" kerroin päättäväisesti.

Niiden oli parempi tulla tai mä kävisin repimässä ne ulos vaikka väkisin. En mä siis mitenkään aggressiivinen ollut tai mitään mutta.. alkoholi vain oli ainut keino päästä tästä vitutuksesta ja juuri nyt mä en olisi kestänyt sitä enää hetkeäkään.

"Tullaan. Mihin aikaan?" se kyseli toisesta päästä.

Mieluiten niin pian kun vain mahdollista oli. Mä en voinut käsittää miten niitä ei ärsyttänyt kuvausten peruuntuminen. Tai sitten ne vain peitti sen hyvin. Kai niillä oli toisistaan lohtua tarpeeksi asti...

"Tunnin päästä" jatkoin ohjeistusta.

Ja niin se oli. Myöntävä vastaus kuului Nikon suunnalta ja oletetusti informaatio eteni myös Joonaksen korviin. Mä en välttämättä ollut varma halusinko edes tietää mikä niillä oli kesken mun soittaessa mut yksi ja lysti mulle kunhan olivat paikalla sovittuun aikaan. That's right! Mäkin osasin olla täsmällinen.. varsinkin kun kyse oli alkoholista. 

***

Samaistun tähän kun kaikki menee päin helvettiä ::)