Se toinen✅

Tarkoitettu näin

Mä olin aloittanut kertomukseni siitä mitä sen jälkeen oli seurannut kun Niko oli kertonut mitä sen ja Joonaksen välillä oli tapahtunut. Mä kertasin jokaisen hetken siitä alkaen kun mä täältä olin lähtenyt aina siihen kuinka mä olin Joonaksen luo päätynyt.

Niko oli pyytänyt varmaan kymmenen kertaa anteeksi vastuuttomuuttaan ja sitä miten mä olin joutunut kohtaamaan Jeren yksin. Vaikka se oli luvannut ettei mun milloinkaan tarvitsisi yksin jäädä. Mutta sitä oli turha jossitella enää tässä vaiheessa. Tommi oli ollut pelastava enkeli ja se oli tärkeintä.

Mä en vaatinut siltä selontekoa siitä miksi se oli maannut Joonaksen kanssa, sillä mä en suoraan sanottuna edes halunnut tietää. Mitä väliä sillä syyllä loppupeleissä kuitenkaan oli kun tehty mikä tehty.

Enemmän mua koko tilanteessa harmitti se ettei se pystynyt heti kotiin tullessaan kertomaan mulle mitä oli tapahtunut. Se antoi mun ymmärtää et kaikki oli hyvin vaikka totuus oli muuta.

Ja vielä pahempaa, se oli antanut mun viedä tilanteen loppuun asti. Vaikka vain hetkeä aiemmin se oli ottanut omansa jossain aivan muualla...

"Musta ei oo jatkamaan tätä juttua enää" sanoin hiljaa.

Jollain tasolla mä uskoin Nikon jo tietävän sen ennen kun mä edes sanoin. Ei se kuitenkaan omaa tekoaan yhtään vähätellyt tai yrittänyt vierittää syytä toisen niskaan. Se tiesi tehneensä väärin ja et sillä teolla oli myös seuraukset.

"Niin mä ajattelinkin.." se sanoi hyväksyvästi.

Eihän sen lopullista tarvinnut olla. En mä osannut olla vihainen sille.. mä vaan en voinut luottaa siihen. Se kun oli mun kohdalla oma haasteensa muutenkin.. ja parisuhteen piti mun käsitysteni mukaan perustua luottamukseen.. siksi kaikki oli Nikon kanssa ollutkin niin helppoa.

"Mut miten tää vaikuttaa ihan kaikkeen?" se kysyi varovasti.

Ei mullakaan vastauksia sentään kaikkeen ollut. Mä olisin halunnut ajatella ettei tämän tarvinnut vaikuttaa muuhun kun meidän parisuhteen loppuun. Vaikka mä siihen en luottanutkaan, en mä yhtä parhaista ystävistäni silti tahtonut menettää. Kai se luottamus vielä joskus oli rakennettavissa..

"Mä en jaksa nähdä vaivaa enää tehdyistä asioista, on tässä pahempaakin ollut" kerroin mielipiteeni asiaan. En mä tätä pikkuasiaksi olis lähtenyt kutsumaan mutta... hitto kun mä en tiennyt enää itsekään mitä olis pitänyt ajatella. Olinkohan mä tulossa hulluksi näiden ajatusteni kanssa...

"Miten sä voit olla kaiken tämän jälkeen noin ymmärtäväinen?" se kysyi ihmeissään.

Totta puhuen mä mietin sitä itsekin. Alkushokin jälkeen mä en ollut tuntenut oikeastaan enää yhtään mitään... en vihaa, en surua... en tarvetta saada vastauksia kysymyksiini. Se oli oikeastaan tehtävistä helpoin.. sillä niitä kysymyksiä mulla ei edes ollut...

Joko mä olin edelleen jossain shokin kaltaisessa tilassa, mitä mä en itsekään oikein tainnut käsittää tai sitten mä en vaan yksinkertaisesti välittänyt. Oliko se edes mahdollista?! Kuinka mä olisin voinut edes sanoa noin... ehkä mä sitten vaan olin tottunut siihen et mun kaikki suhteet kaatui omaan mahdottomuuteensa. Mua ei tosiaankaan voinut rakastaa..

"Ehkä mä vaan en enää välitä.." sanoin puolihuolimattomasti.

Sen silmät suureni järkytyksestä. Miten mä saatoin sanoa tuon ääneen... totta helvetissä mä Nikosta välitin. Ei sitä voinut lähteä kieltämään. Ehkä kaikki oli vaan tapahtunut niin nopeasti et mä en itsekään pysynyt perässä. Vaikka kuvittelin kaiken menevän juuri oikeassa tahdissa..

"Älä sano noin.." se sanoi päätään pudistaen.

Mitä mä sitten olisin voinut sanoa. Mä en halunnut valehdellakaan... ei mulla ollut muuta sanottavaa tähän hetkeen. Kaikki oleellinen oli siinä... elämä jatkuisi ja tämä päättyisi tähän. Niin se menisi. Niin se oli tarkoitettu. Kuten kaikki mun aiemmatkin suhteet.. miksi tämä olisi ollut poikkeus.

"Niin se vaan on" vastasin hiljaa.

Meidän välille laskeutunut hiljaisuus oli kaukana kauniista. Seesteinen se kyllä oli mutta jollain tapaa lopullinen. Ihan kun se olisi halunnut kertoa et meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Sitä mieltä mäkin taisin olla... meitä ei ollut tarkoitettu yhteen. 

***

Ja nyt seuraava tulee päätökseen :) Tästä sitten jatkoa myöhemmin :)