Se toinen✅

Mikä vialla?

Mä olin kuljettanut Joelin makkariin, samalla sitä suudellen. Luoja ne huulet... miten ne saattoi maistui tuolta?! Mä tuskin tulisin saamaan niistä vielä pitkään aikaan tarpeekseni.

Nopeasti ajateltuna mä en löytänyt siitä ihmisestä yhtä ainutta virhettä. Eihän kenenkään pitänyt olla täydellinen..? Oliko mun silmissä ja ajattelutavassa sitten jokin vika vai olinko mä vaan tullut hulluksi. Molemmat kuulostaa sopivilta vaihtoehdoilta mulle..

Kaikesta huolimatta mua kuitenkin vaivasi yksi asia. Reilu tunti sitten tämä ei ollut sen mielestä oikein mutta nyt se yhtäkkiä olikin. Mikä sen mielen oli muuttanut?

Ehkä frendien välinen luottamus vain oli jotain kertakaikkisen vastustamatonta. Jos sä et luottanut ihmiseen jonka kanssa olit rämpinyt läpi helvetin, ihmiseen joka tunsi sut jokaista piirtoa myöten.. sitten sä et luottanut kehenkään.

"Miks sä muutit mieles?" kysyin irrottautuen siitä pieneksi hetkeksi katsoakseni sitä silmiin. Se katsoi mua hetken ihan kun sillä ei olis ollut aikomustakaan vastata. Kai kuitenkit harkitsit asiaa?

"Mä luotan suhun, joten aattelin että.." se sanoi hiljaa. Ihan kun se olis pyytänyt anteeksi sanomisiaan. Tai olemassaoloaan. Sulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Päinvastoin...

"Hyvä niin" vastasin hymyillen ja painoin kevyen suukon sen huulille. Työnsin sen hellästi sängylle ja kävin sen päälle nelinkontin.

Päästin käteni sen paidan alle ja sain sen huulilta karkaamaan yllättyneen henkäyksen. Katsoin sitä silmiin mutta mikään sen katseessa ei kertonut et mä olisin tehnyt jotain mistä se ei pitänyt. Kai se sanoisi jos niin olisi..?

Se kurottautui suutelemaan mua ja painoi kätensä mun vyötärölle. Sen kosketus oli varovainen ja niin hellä et hyvä kun se edes tuntui. Mutta sekin riitti mulle. Ihan miten se itse parhaakseen asian koki.

"Sä uskallat kyllä koskea mua ihan kunnolla" kerroin sille kuitenkin ihan varmistuksen vuoksi. Ehkä se ei vain tiennyt et mulle rajummatkaan otteet ei olleet vieraat. Tuskin se ensimmäisenä sille linjalle oli lähdössäkään mutta.. no, never know!

Kumarruin suutelemaan sen kaulaa, sillä jokin siinä kiehtoi. Sekin näytti niin koskemattomalta.. harmi etten mä voinut tehdä siihen mitään säröjä.. se olis todennäköisesti kusessa jos mä jättäisin jotain jälkiä sen iholle. Enkä mä halunnut sen joutuvan ongelmiin mun mielihalujeni takia. Se olis ollut väärin..

Sen kädet luiskahti mun paitani sisälle ja tutki kiinnostuneina kankaan alla olevaa ihoa. Sen kosketus tuntui niin hyvältä et mun sydän alkoi heittämään volttia rinnassa. Niin kovin uudelta...

Uskaltauduin siirtämään käteni sen farkkujen vyötärölle ja ennen ensimmäistäkään siirtoa, mä jäin odottamaan sen reaktiota. Se ei pistänyt vastaan vaan keskittyi intensiivisesti vain mun kroppani tutkimiseen. Antaa mennä vain!

Avasin sen napin ja sen jälkeen vetoketjun. Jätin asian siihen ja palasin sen huulille. Niin kutsuvasti ne oli raollaan... miten niitä olis muka voinut mitenkään vastustaa..?

Se kohotti merkitsevästi lantiotaan mun omaa vasten, eikä sen vihjaus jäänyt multa tajuamatta. En mä sentään tyhmä ollut...

Painoin sitä hellästi vasten sänkyä ja vedin housut sen jaloista. Se vaikutti tyytyväiseltä. Ja näytti myös...

Vedin itseltäni myös auki jääneet housut alas ja potkin ne pois tieltä. Se oli riisumassa jo omia boxereitaankin pois, eikä mulla ollut mitään syytä jarruttaa nyt. Päinvastoin..

Jatkoin itse samalla linjalla ja tyydyin katsomaan Joeliin odottavasti. Oli silläkin kiire päästä asiaan...

Se veti t-paidan päältään ja jäi katsomaan mua kysyvästi. Siinä se nyt oli. Koko komeudessaan...

"Tarvitaanks me..?" se kysyi vihjailevasti.

Se tiesi varsin hyvin kenen kanssa mä olin seksisuhteessa joten ehkä se oli ihan aiheellinen tässä kohtaa. Sekin oli itse suhteessa, joten kaikkien kannalta se oli ehkä hyvä vaihtoehto. Vaikka ei tuntunutkaan yhtä hyvältä kuin ilman, mutta mä uskalsin veikata et oli tilanne mikä tahansa, Joel tuntui varmasti hyvältä..

"Tarvitaan" sanoin vetäisten yöpöydän laatikon auki. Nappasin sieltä yhden käteeni ja vedin sen pois pakkauksestaan.

"Haluut sä laittaa?" Kysyin ojentaen sitä Joelille.

Se tarttui epäilevästi mun sormissa olevaan pieneen asiaan, ihan kun ei olis koskaan moista nähnytkään. Vaikka mä toisinaan saatoin olla hyväuskoinen, tuohon mä en uskonut..

Joel pyöritti sen paikoilleen ja sai mut huokaisemaan tyytyväisenä. Sen kosketus tuntui kerrassaan ihanalta..

Painoin sen olkapäistä takaisin vasten sänkyä ja kävin sen jalkojen väliin. Sen katse näytti levottomalta ja sydän löi tuhatta ja sataa.

"Älä pelästy jos tää tekee kipeää" ohjeistin ja päästin itseni varovasti sen sisään.

Se puristi käsissään olevaa lakanaa ja painoi silmiään kiinni. Sen katse kertoi ihan tarpeeksi.

Mä annoin sen vain totutella hetken tunteeseen ennen kun menin yhtään syvemmälle. Mua melkein sattui sanoa miten hyvältä se tuntui kun mä tiesin et Joeliin sattui.

Totuus se vain oli. Se tuntui niin hyvältä et mä en tiennyt mitä olis saanut edes ajatella.

Uskaltauduin menemään syvemmälle ja sain sen huutamaan kivusta. Ehkä ihan hyvä ratkaisu päätyä muhun ensimmäisenä...

"Niko.." se sanoi ääni väristen.

Miten mä pystyin muka jatkamaan kun toiseen sattui niin kovasti... kyllä mä rajusta seksistä pidin mutta kun kyse oli sen ensimmäisestä kerrasta eikä se kipu tullut ihan sillä tavalla kun sen olis pitänyt, tuodakseen tietynlaista nautintoa mukanaan... sehän tärisi mun kosketuksen alla!

"Hengitä" huomautin.

Kyllä mä olin valmis lopettamaan tähän paikkaan jos se vain pyysi. En mä sitä väkisin halunnut ottaa. Juurihan se oli sanonut luottavansa muhun..

"Sattuu" se henkäisi.

Kurottauduin suutelemaan sitä, helpottaakseni sen olemista edes hieman. Se vinkaisi avuttoman kuuloisena mun huulia vasten kun mä onnistuin tahattomasti menemään vielä syvemmälle sen sisään.

"Joel rakas... lopetetaanko vaan suosiolla tähän?" Kysyin vetäytyen pois sen sisältä. Ehkä se oli paras ratkaisu tässä tilanteessa. Ainakin se tiesi et kipua saattoi olla luvassa toisenkin kanssa...

"Eikä, kun.." se sanoi vastaan.

Se oli vietävän itsepäinen kun sille päälle sattui. Ei se antanut periksi kun oli päättänyt viedä jonkin asian maaliin.

"Sä kärsit" kerroin oman näkemykseni asiaan. Kyllä mä tiesin et ensimmäinen kerta sattui. Saattoi sattua aivan helvetistikin. Mut mä en halunnut olla se, joka tuotti sen kivun. En tällä tavalla..

"Aivan sama mulle" se oli päättänyt pysyä päätöksessään.

Sittenpähän meitä oli kaksi, nimittäin niin olin päättänyt minäkin. Kyllä mä tiesin osaavani olla sadistinen ihminen mutta Joelia mä en halunnut satuttaa. Ei mulle ollut mikään ongelma tehdä Joonakselle ties mitä temppuja mutta tämä... tämä mies oli vain asia erikseen enkä mä tiennyt itsekään miksi.

"Mutta mulle ei. Joel, mä en pysty satuttamaan sua" kerroin kantani ja siirryin vain kauemmas siitä. Juuri äsken mä en mitään muuta niin paljoa halunnutkaan kuin tätä ja nyt mä olin itse se joka iski kiilaa väliin... Mikä muhun oikein meni?!

***

Tämä nyt ei mennyt ihan niin kuin olisin halunnut :)