Se toinen✅

Ei vielä..

Joel makasi puolittain mun jalkojen välissä ja nojasi mun rintaan. Mä hieroin sen jumiutuneita hartioita ja katselin sen tahdissa liikkuvaa yläkroppaa. Se nautti silminnähden... se oli ihanaa huomata.

Mä pelkäsin sen suuttuvan kun en ollut saanut sanottua meistä Joonakselle mut se oli ymmärtänyt kun mä asiasta olin sille sanonut.

Musta oli ihanaa huomata kuinka se päivä päivältä enemmän ja enemmän alkoi muistuttaa omaa tuttua itseään. Sitä tyypillistä Joelia, johon me kaikki oltiin totuttu.

Vaikka sille välillä iskikin ahdistus mun läheisyydestä mut eihän aina tarvinnut haluta toista lähelleen. Niin tiiviisti kun me viime aikoina oltiin yhdessä oltukin. Kyllä sellaisia päiviä tuli ihan jokaiselle.

Nyt se oli kuitenkin välttämättä halunnut syliin ja piti tiukasti kiinni tästä kauniista hetkestä. Mä hieroin jo toista tuntia sen paljasta yläkroppaa. Hartioita, niskaa, olkapäitä...

Laskin käteni sen olkapäiltä rinnalle ja painoin hellän suukon sen poskelle. Se kääntyi mun suuntaan ja kurottautui suutelemaan mua. Olinko mä muistanut edes mainostaa kuinka ihanat huulet se omistikaan...

Sen käsi kiertyi mun kyljelle suudelman syventyessä. Uskalsinko mä edes toivoa mihin tämä olisi johtamassa? Tai sitten mä vaan tulkitsin sen eleitä väärällä tavalla. Juuri sillä tavalla mitä mä olisin toivonutkin.

Se painoi mut selälleni sohvaa vasten ja jatkoi tutkimusta huulet huulilla- menetelmän kanssa. Ja se kelpasi mulle enemmän kuin hyvin.

Mulla ei ollut aikomustakaan yrittää lähteä viemään hommaa eteenpäin. Se oli nyt Joelin käsissä. Jos se halusi mennä pidemmälle, se saisi itse tilanteen siihen pisteeseen viedä. Saisin sen kuitenkin vaan ahdistumaan ja perääntymään. Sitä lajia ei kaivattu enää yhtään enempää.

"Edetään ihan rauhassa ja katotaan mihin päästään" se sanoi nostaen katseensa mun silmiin. Se kuulosti sopivalta suunnitelmalta. Juuri niin pitkälle mentäis kun Joelista hyvältä tuntui eikä yhtään enempää.

"Mennään just niin kun sä haluut" kerroin hymyillen.

Se riitti Joelille ja mä sain taas nauttia sen herkullisista huulista. Vielä vähän lisää. Mä annoin kaikesta huolimatta itselleni luvan koskea siihen. Yksipuolistahan tämä muuten olisi ollut ja kyllä mä tässä mukana halusin olla. Kunhan vaan en säikäyttäisi toista... niin herkässä tilanteessa sen suhteen vielä oltiin. Vaikka olihan tässä ehtinyt aikaa jo kuluakin... silti se ei vaatinut kuin yhden ennenaikaisen siirron tai kosketuksen väärään paikkaan ja oltiin taas aloituspisteessä. Ja sinne meistä kumpikaan tuskin kaipasi.

Sen kädet painautui mun olkapäille ja huulet siirtyi varovasti kaulalle. Se oli niin hellä ja varovainen... ja se juuri teki siitä niin vastustamattoman ihanan. Mä olin pikkuhiljaa alkanut nauttia tällaisesta hellästä toiminnasta, oikeastaan ihan joka suhteessa. Joel mut tähän oli opettanut...

Se katsoi hetken mua silmiin ja taivutti merkitsevästi kaulaansa. Jos tuo ei ollut merkki käydä kiinni, mä olin todella paska tulkitsemaan sitä. Ja edes mä en uskonut olevani niin huono moisessa...

Mies kumartui mua vasten ja painoi kaulansa lähes kiinni mun huuliin. Tuskin tämä enää paljoa suloisemmaksi olisi voinut mennä...

"Ota kiinni vaan" se sanoi hiljaa.

Tiukensin hieman otettani sen vyötäröltä ja hetken harkinnan jälkeen painoin huuleni sen ihoa vasten. Mä oletin sen kaikesta huolimatta pelkäävän tilannetta hieman, joten en mä sen kaulalle tuosta vain tahtonut hyökätä ja raadella sitä oitis mustelmille. Jos jotain tuli niin sitten tuli.. en mä niitä kuitenkaan tarkoituksella lähtenyt tekemään.

"Jätetäänkö vaan tähän?" se kysyi varovasti.

En mä tämän olettanutkaan päätyyn asti johtavan. Eikä kai tarvinnutkaan. Oli vain mukavaa olla tietoinen siitä et Joel uskalsi päästää jo näinkin lähelle.

"Jätetään vaan" sanoin nostaen kasvoni sen kaulalta.

Se katsoi mua ihmeissään, ihan kun mun yhteistyöhaluni olis jotenkin yllättänyt sen. Kyllä se tiesi aivan varmasti etten mä mennyt vähääkään yli sen määrittelemän rajan. Oikeastaan jäin jopa mieluummin hieman sen ulkopuolelle.

"Kyllä sä jatkaa voit mut ei mennä pidemmälle jooko?" se sanoi.

Ei tietenkään. Vaikka mä saatoin reagoidakin omalla tavallani sen läheisyyteen, ei sen tarvinnut tarkoittaa mitään. Siitä oli suorastaan helvetin kauan kun mä viimeksi olin ollut... no, kyllä te tiedätte.

***

Oli pakko tulla laittaa vastapainoks tällasta söpöilyä kun tuo OllixJoonas stoori näyttää särkevän sydämiä :)