Se toinen✅

Koko kuva

Vedin särkylääkkeitä toisensa perään kuin olisin pahemmastakin darrasta kärsinyt. Kai tätä pystyi melkein samaan vertaamaan... mikään särkylääke vaan ei saanut tätä tuskaa turtumaan. Eikä se varmaan ollut tarkoituskaan..

Sekuntiakaan mä en ollut saanut unta ja todennäköisesti monta unetonta yötä vielä edessä tulisi olemaan. Niin monta ja yksinäistä... seurana vain omat epäluotettavat ajatukset. Pää tämän kaiken keskellä hajosi ja siitä ei voinut syyttää kuin itseään.

Joel nukkui edelleen täysin tietämättömänä tästä kaikesta. Rauhallista ja tyytyväistä unta, jota ei paljoa valheiden ja kierouden varjot häirinneet. Ei vielä... vasta sitten kun se sieltä nousisi.. sitten kun mä löytäisin itseltäni sen täysin kadonneen selkärangan ja saisin suuni auki kertoakseni mitä olinkaan mennyt tekemään.

Tässä ei ollut enää pahinta edes se ketä mä olin pettänyt vaan se kenen kanssa. Mua huonompaa ihmistä sai hakea.. ihan oikeasti.. Joelin silmissä mä en varmasti ollut enää yhtään mitään ja sen tuomion mä hyväksyin vastaan taistelematta.

Kahden puolitiehen jääneen yrityksen jälkeen mä olin lähtenyt epäonnisin seurauksin Joonaksen luo ja sen jälkeen vielä.. mä olin vittu Joonaksen jälkeen painanut Joelia...

Mun käsissä oli tällä hetkellä kaikki katastrofin aiheuttavat avaimet. Mä tiesin et totuus tulis lähettämään Joelin takaisin aloituspisteeseen. Niin hienosti alkaneiden kehitysaskelten jälkeen. Ja vain ja ainoastaan mun ajattelemattomuuteni ja heikkouteni takia.

"Hei, miks en saanu herätä sun kainalosta?" tutun uninen ääni mumisi mun hiuksiin.

Koska mä en ansaitse herätä sun viereltä... mä en ansaitsisi katsoa edes sua silmiin saati sitten olla sun lähellä. Mä olin kulkenut täydellistä virheiden polkua. Poiminut jokaisen väärän ja mahdollisimman pahan vaihtoehdon matkan varrelta. Ja toteuttanut ne juuri niiden kahden kustannuksella joista mä välitin kaiken eniten.

Niiden kahden jotka oli parhaat ystävät keskenään. Ne joka porukasta löytyvät toisiaan täydellisesti lukevat kaksoset. Ne jotka molemmat mä olin mennyt pettämään.

Mun tekojeni takia niidenkin välinen ystävyys oli vaarassa. Enkä mä tyhmä ollut edes ajatellut koko asiaa siltä kantilta. Voi luoja, millon musta oli tullut näin altis houkutuksille.. niin saatanan altis et mä olin valmis tuhoamaan kaksi ystävyyssuhdetta, parisuhteen ja.. ja yhden kokonaisen ihmiselämän... särkemään rakkaani sydämen..

"Voi rakas.. mä oon niin helvetin pahoillani" sanoin hiljaa, kääntyen samalla sen suuntaan. Sen uniset kasvot oli niin viattomat.. niin tietämätön se oli siitä, kuinka sen edessä seisova ihmishirviö olikaan sitä loukannut. Luvattuaan ensin noin tuhat kertaa ettei voisi milloinkaan satuttaa.

"Eihän se nyt mikään maailmanloppu ole" se sanoi lohduttavasti hymyillen ja halasi mua. 

Mulle se sitä tulisi olemaan. Aina mä olin pitänyt itseäni pohjimmiltaan rehellisenä ja luotettavana ihmisenä. Ja niin tietoinen mä olin siitä ollut että kun joskus se päivä koitti kun mun rinnalle ilmestyi se ihminen, jonka vuoksi mä olin valmis tekemään kaikkeni.. että sille mä olisin lojaali hautaan asti.

Siirsin Joelia hellästi kauemmas itsestäni ja pakotin itseni katsomaan sitä silmiin.

"Mä oon pettänyt sua" sanoin pudistaen päätäni silkasta häpeästä.

Sen katse muuttui epäuskoiseksi. Se ei joko a, halunnut uskoa tuota tai b, se ei vaan uskonut. En mäkään sitä todeksi olisi halunnut uskoa mutta niin siinä vain oli käynyt. Enkä mä milloinkaan tulisi pääsemään eroon siitä. Mä olin kerran pettäjä, mä olin aina pettäjä..

"Sä oot tehnyt mitä?" sen epäuskoinen ääni kysyi.

Mä en uskaltanut edes kuvitella mitä ajatuksia se päässään kävi läpi. Sen kasvoilta loistava epäusko toimi hyvänä suunnannäyttäjänä ajatuksille..

"Kuulit ihan oikein.."

Ei se ollut uskoa korviaan.. mikä oli kai omalla tavallaan ihan hyväkin asia mutta se sai mut vain tuntemaan kaksi kertaa suurempaa itseinhoa. Ei se olisi halunnut uskoa mun olevan tällainen..

"Niko... kato mua silmiin ja sano et se ei vittu ollut Joonas" se sanoi ääni täristen.

Mun silmiin kohosi kyyneleet kun mä sen sanat kuultuani tajusin koko kuvan. Kuinka helvetin pahaan kuseen mä olin Joonaksenkin jättänyt.. Joelista nyt puhumattakaan.

"Kyl se oli.." myönsin.

Ja kuten se käski, mä katsoin sitä silmiin. Niin jumalauta vaikealta kun se tuntuikin.. siitä toisesta osapuolesta se taisi tuntua vaan vielä puolet vaikeammalta.

Se tuhahti huvittuneen oloisena ja pudisteli päätään. Ei se osannut uskoa tätä todeksi. Miten mä saisin ikinäkään sut vakuuttuneeksi siitä et en mä missään kohtaa tahtonut satuttaa..?

***

Oon innoissani koska seuraavassa osassa on draamaa ::)