Se toinen✅

Mitä teen?

Ilta oli ollut kaikkea muuta kuin normaali.. normaali siis niissä puitteissa mitä nyt meillä oli voinut olla. Joel oli kaivannut tavallista enemmän läheisyyttä, enkä mä osannut oikein itsekään sanoa miksi mutta jostain syystä se sai mut hieman vaivautuneeksi.

Itse mä olin sille sanonut ettei se ollut mulle mikään ongelma. Jos mä olin sille se luotettava, tuttu ja turvallinen niin miksi mä nyt vastaankaan olisin lähtenyt sanomaan. Mä kuitenkin tiesin myös sen kaipaavan jonkun sellaisen lähelleen, kenet se todella tunsi. Mä satuin olemaan juuri sellainen.

Se oli nukahdellut vähästä väliä mun syliin ja uskokaa tai älkää mut mä olin jopa saanut sen suostumaan treenikselle lähtöön. Siis vasta huomenna... mä olin luvannut et sen ei tarvinnut kertoa kenellekään yhtään mitään, jos se vain ei halunnut.

Mutta mä sen sijaan tiesin että mun oli puhuttava jonkun kanssa.. aivan sama kenen, mutta jonkun.. mä en nimittäin kovin kauaa kestäisi tätä tunnetilaa. Se varmasti helpotti kun siitä kertoi jollekin. Kunhan vain sai toisenkin mielipiteen ja näkökulman asiaan, se varmasti auttoi ymmärtämään omiakin tuntemuksia. Joonas mun oli siis poissuljettava vaihtoehdoista... mikäli mä halusin kunnollisen keskustelun aikaiseksi ja se taisi olla nyt se mitä mä kaipasin.

Tommi, Aleksi ja Olli olivat kaikki hyviä vaihtoehtoja aikuismaiseen keskusteluun. Joonas vain oli ainut joka tiesi koko totuuden. Siinä vain oli se pieni mutta.. Kuinka mä olisin voinut puhua sen kanssa tästä. Kaiken tämän jälkeen...

Toisaalta, eihän tämän tarvinnut päättyä tähän. Jos mun ajatukseni olivat tulleet vain siitä et mä olin viime aikoina ollut tavallista enemmän Joelin seurassa ja vieläpä sen lähellä. Olinhan mä silloin aikanaan ihastunut Joonakseenkin kun se oli keikalla tullut kesken biisin suutelemaan mua. Tästä olis voinut vetää johtopäätöksen siitä, kuinka helposti mä ihastuin... sen siis olisi voinut olettaa menevän yhtä nopeasti myös ohitse.

Enkä mä olisi mitenkään voinut vaivata Joelia tällaisella asialla. Sillä oli omassa olemisessakin ihan tarpeeksi. Sitten sen olisi taas pärjättävä omillaan kun ei kuitenkaan pystyisi olemaan mun seurassa enää samalla tavalla, kuultuaan tästä kaikesta.

Jos tämä oli sitä mitä mä pelkäsin sen olevan, ei mulla ollut aikomustakaan tehdä asian eteen mitään. Mä tunsin itseni ja tiesin ihastukseni menevän yhtä nopeasti ohi kuin se oli tullutkin. Turhaan mä siitä mitään numeroa olin tekemässä. Helpompaa kaikkien kannalta kun elämä vain jatkui niin kuin ennenkin.

Joel sai keskittyä parantelemaan henkisiä naarmujaan, nyt kun fyysiset olivat jo miltei haihtuneet. Ja mä olisin sen kanssa niin pitkään kuin se tarvitsi, ihan kuten olin sille luvannut.

Mun ja Joonaksen juttu jatkuisi varmasti ennallaan siihen asti kunnes meidät kuolema toisistamme erotti. Meillä ei ollut parisuhteiden kannalta enää mitään toivoa. Ei kummallakaan. Ja miksi edes yrittää jos tiesi olevansa toiseen koukussa niin pahasti kuin me Joonaksen kanssa toisiimme oltiin. Se olis satuttanut vain sitä rakastuneempaa osapuolta. Ei meistä kumpaakaan..

Tästä kaikesta huolimatta mun oli pakko purkaa sydäntäni jollekin. Ja se joku ei ollut Joel eikä Joonas. Mä pystyisin näin ollen puhumaan vain puolet totuudesta mutta sekin riitti.. kunhan mä vain tiesin et oli joku joka kuunteli. Ja joku joka osasi sanoa muutakin kuin noniin tai okei...

Niistä ei tässä tilanteessa paljoa apua ollut. Mun vain oli saatava kuulla et joku tajusi missä mentiin ja osaisi kertoa mistä saattaisi olla kyse. Joku sellainen jolla oli mua enemmän kokemusta ihmissuhdeasioista. Lähinnä vakavista sellaisista. Mulla oli tätä nykyään tapana kiertää sellaiset kaukaa... 

***

Hirveitä haasteita nyt tämän kanssa kun en tiiä pitäiskö tehdä timeskip seuraavan osan jälkeen vai vasta myöhemmin :/