Se toinen✅

Ihana aamu

Havahduin epätavalliseen läheisyyden tunteeseen. Hengitys kutitti ihoa huulten painellessa kevyitä suudelmia mun otsalle. Tähän kelpasi kyllä unohtua...

Availin hitaasti silmiäni ja kiedoin käteni päälläni olevan miehen niskaan. Voi mikä taivas...

"Huomenta" Joelin matala ääni kuiskasi aivan mun korvan vieressä.

Kylmät väreet juoksi melkoisella vauhdilla päästä varpaisiin ja taas takaisin. Ja pelkästään hyvällä tavalla. Lisää tällaisia aamuja kiitos...

"No huomenta" vastasin samalla mitalla.

Siirsin sen silmille tulleita hiuksia ja katsoin hetken niihin syvän sinisiin silmiin. Niin kauniit ja viattomat ne oli. Jotain selittämättömän kiehtovaa niissä oli. Ihan kuten tuossa miehessä itsessäänkin. Ja päivä päivältä se veti mua puoleensa vain enemmän ja enemmän.

"Tuu keittiöön" se sanoi hymyillen.

Mä myönsin et lievä harmitus oli paikallaan, sillä mä olisin tahtonut jäädä viettämään tätä ihanasti alkanutta aamua sänkyyn... jatkaa hellää pussailua ja hukkua toisen silmiin.. ei näitä liikaa ollut munkaan kohdallani ollut. Joelista puhumattakaan.

"Jäädään tänne" sanoin anovasti ja vedin miehen syliini. Kyllä se keittiö siellä pysyi.. vaikka me vähän pidemmäksikin aikaa tänne oltais unohduttu. Nyt kun täällä kerran oltiin...

Sain kuin sainkin varastettua siltä muutaman suudelman ennen kun se vetäytyi hymyillen kauemmas musta. Ei olis tarvinnut kylläkään... mä olin huomaamattani tullut todella läheisyydenkipeäksi.. kiitos tästä kuuluu sinulle rakas Joel..

"Niko kiltti" se sanoi niin anovan kuuloisena kun vain suinkin osasi. 

Ja ihan kun mä sille olisin voinut saati osannut sanoa ei. Se sai pyytää vaikka tähtiä taivaalta ja mä olin valmis poimimaan ne sille yksitellen... välittämättä siitä kuinka kauan siinä tulisi menemään. Ei mulla ollut mikään kiire. Ei enää tässä elämässä. Nyt kun kaikki oli hyvin ja vieressä mies jonka mä olin tietämättäni halunnut koko ikäni. Elämä oli oikeastaan aika ihanaa juuri nyt...

"Mennään sitten" huokaisin hymyillen ja vedin itseni Joelin avustuksella istuma-asentoon. Tehdään juuri niin kuin sä halusit. Mulle kaikki oli ok...

Se auttoi mut seisomaan ja kuljetti kädestä pitäen keittiöön. Sen innostuneisuus oli hiton suloista. Mun rakas duracel oli kovaa vauhtia palaamassa ennalleen.

Katsoin silmät suurina keittiöön aseteltua ruokaympyrää. Se oli tehnyt jopa lettuja.. paahtoleipää, paistettuja kananmunia, pekonia.. kaikkea mitä mä rakastin!

"Sä oot ollu mulle niin ihana et mä halusin kokeilla voinko olla ees puolia siitä" se sanoi painaen leukansa mun olkapäälle ja kiersi kätensä mun ympärille. Mä en todellakaan odottanut siltä mitään tuollaista vastineeksi. En odottanut enkä toivonut. Jos se kuvitteli olevansa mulle jotain velkaa tästä kaikesta, se ei olisi voinut olla enää enempää väärässä. Mä tein tämän puhtaasta rakkaudesta.

Ja mitä siihen ihanuuteen tuli, mä uskalsin veikata ettei sen kanssa voitu oikein enää pidemmälle mennä. Miten se saattoi pistää enää tuosta paremmaksi?!

"Mulle riittää et sä oot siinä etkä mee minnekään" sanoin kääntäen päätäni Joelin suuntaan. 

Se oli ainut asia mitä mä uskalsin siltä pyytää. Enkä mä mitään muuta enää tarvinnutkaan. Kun mä vain saisin viettää loppuelämäni sen rinnalla, se oli kaikki mitä mä kaipasin.

"En mä oo menossa mihinkään" se kuiskasi ja tiukensi otettaan musta.

Se kuulosti niin varmalta asian suhteen et mä en uskaltanut edes epäillä sen paikkansapitävyyttä. Vaikka mä tiesin sen olevan vielä kaikkea muuta kuin ehjä.. siitä huolimatta mä halusin uskoa tuohon vaikka se olis jo viiden minuutin päästä ollut eri mieltä.

"Sen sijaan me voitais jatkaa illalla siitä mihin eilen jäätiin" Joel sanoi varovasti.

Sillä todella taisi olla vakaa aikomus viedä tämä ihan päätyyn asti. Ehkä se saattaisi vaikuttaa ihan positiivisella tavalla myös sen itseluottamukseen. Siinä mielessä siis se voisi olla aiheellinen siirto.. ja se siirto oli mulle erittäin mieluinen.

"Se sopii mulle oikein hyvin" vastasin kääntyen sen suuntaan ja suukotin hellästi sen kaulan sivua.

Jos se vain koki olevansa valmis niin en kai mä nyt herranjumala vastaankaan pistänyt. Enkä mä sitä Joelin puolesta voinut sanoa. Ihan itse se sen tiesi...

***

Ennen kun kaikki alkaa vihata Nikoa, muistuttelen tämän toisen stoorin kautta että on se edelleen aika ihana :)