Se toinen✅

Selvityksiä

*JOEL*

"Kerro nyt me halutaan tietää!" Joonas intti.

Niko oli mennyt kielimään sille mun uudesta tuttavuudesta ja nyt se halusi mun kertovan kaiken. Harmi vain ettei mulla ollut mitään kerrottavaa. Mä olin ehkä ujosti kusettanut Nikoa sanoessani et käytiin vain kahvilla. Oltiin me myös syömässä käyty ja vähän pussailtu. Vähän vain.

"Ei mulla oo mitään kerrottavaa" totesin hartioitani kohauttaen.

Sen selityksen se varmasti uskoikin. Mä tiesin kyllä itsekin etten tulisi pääsemään täältä pois ennen kun totuus tulisi ilmi. Kai mä helpommalla pääsin kun kerroin vain. Mua vaan pelotti et kaikki menisi päin helvettiä kun avasin suuni asian suhteen. Ikävän monesti niin oli mun tapauksessani päässyt käymään... jos mä omalta osaltani pystyin estämään paskan tuurin jatkumisen, halusin mä hitto vie ainakin yrittää!

"Et sä muuten hymyilis kilpaa Naantalin auringon kanssa" se huomautti.

Juuri siksi mä halusinkin pitää asiat omana tietonani. Että mulla olis jatkossakin ollut aihetta siihen hymyyn. Niin vähissä ne ilon aiheet oli viime aikoina olleet...

"Anna toisen olla" Niko sanoi virnistäen ja läimäytti mua olkapäälle.

Kai se yritti paikata typerää laverteluaan puolustelemalla mua. Ihan kun se olisi ollut sen tapaista... lehmätkin saisi siivet selkäänsä ennen kun Niko yrittäisi mielistellä.

"Se on niin rakastunut" se jatkoi vittuilevaan äänensävyyn. Tuo oli jo paljon lähempänä sille ominaista tyyliä. Tyydyin pyöräyttämään silmiäni. Eikö mulla sitten olisi ollut siihen oikeutta?

"Mä vaan haluun tietää millasen ihmisen kanssa Joel on valmis suhteeseen!" Joonas tokaisi. Se olikin maailman seitsemäs ihme. Ei ollut mun tapaistani päätyä suhteisiin. Ellei ne sitten kestäneet vain yhtä yötä. Sellaiset kun eivät sitoneet mihinkään. Paitsi ehkä kiinni sänkyyn mut se oli sitten asia erikseen...

Enkä mä olis lähtenyt kutsumaan tätä vielä suhteeksi oikeastaan millään tasolla. Kiinnostus oli molemminpuolista mut ei vielä sen enempää.

"Joku siinä sillon on oltava vialla" Joonas jatkoi pohdintaa. Se sitten jaksoi vaivata päätään muiden ihmissuhde asioilla. Ei kai sillä ollut Nikon kanssa mitään pohdittavaa kun ne pani vain.

"Sä kun oot tollanen täydellinen niin kerro sit mullekin" vastasin ja jäin odottamaan.

Sen hymy hyytyi ja katse muuttui mietteliääksi. Jos se oli edes kymmenen sekuntia hiljaa, mä olin jo tyytyväinen. Joonaksen tapauksessa sekin oli jo paljon.

"Se ei osaa käyttää kieltä?" Hattarapäinen ystäväni totesi kysyvästi.

Tuohon mä en itseasiassa edes tiennyt vastausta. Ei me oltu päästetty vielä kieliä tutustumaan toisiinsa. Huulet kyllä oli ystävystyneet jo melko hyvin keskenään.

"Eipä olla kokeiltu" tokaisin välinpitämättömästi. Ei kai kaikkea kerralla tarvinnut. Vai olinko mä vain niin pehmo et halusin antaa vain ajan kulua ensin. Olipa tässäkin kyse suuresta asiasta...

"Ei se niin vaikeaa oo. Hiuksista kiinni ja kieli kurkkuun" Niko tokaisi ja asian havainnollistaakseen nappasi mua hiuksista ja tunki kielensä mun suuhun. Se oliskin ollut vaikeaa tajuta ilman demonstrointia... mähän en tuntenutkaan käsitettä kielisuudelma...

Sillä oli varmat otteet. Joonas oli onnekas.

Jos se oli sängyssäkin tuollainen, mä ymmärsin hyvin miksi ne oli päätyneet seksisuhteeseen.

"Sul on pehmeät huulet. Jätkäs on onnekas" Niko tokaisi virnistäen ja iski silmää. Mä tuhahdin vain huvittuneena. Mitä säkin siitä tiesit...

"Mun huuletko ei enää kelpaa?" Joonas sanoi loukkaantuneena. Noin helposti se saatiin mustasukkaiseksi. Miten se ikinäkään selviäisi jos Niko alkais seurustella jonkun kanssa. Sama toisaalta meni kai toiseen suuntaan. Joonas vain oli hieman ripustautuvampi tapaus..

"Niistä mä en olis valmis luopumaan vaikka käsky kävis" Niko vastasi ylpeän kuuloisena ja siirtyi Joonaksen vierelle. Tuskin kellään oli sen suurempia suunnitelmia alkaa repiä tuota kaksikkoa erilleen. Melkoinen ihme saisi tapahtua et siihen väliin kukaan pääsisi. Ja hyvä niin. 

***

Tämäkin taas jatkuilee :)