Se toinen✅

Homma valkenee

Muutaman poliisiautossa vietetyn keskusteluhetken jälkeen asioista ei ollut enää mitään epäselvyyttä. Jere pidätettiin epäiltynä raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Ja siinä sivussa monesta muustakin asiasta joilla ei ollut enää mun kanssa mitään tekemistä.

"Kaikki ok?" tuttu ääni kysyi.

Se istui katukivetykselle mun viereen ja laski kätensä mun olkapäälle. Mä en rehellisesti sanottuna tiedä mitä olis voinut tapahtua jos Tommi ei olisi tullut paikalle. Mitäköhän hittoa se muuten edes Helsingissä teki..?

"Kyllä kai.." vastasin hartioitani kohauttaen.

Mulla oli lähinnä vain helvetin epäuskoinen olo. Ja vähiten siksi et Jere taisi nyt olla ulkona kuvioista ihan virallisesti. Vaikka en mä siihen uskonut ennen kun kuulin sen istuvan tuomiotaan.

"Mitä sä muuten täällä teet?" kysyin Tommilta.

Ei sillä, mä tiesin kyllä et sen tyttöystävä asui täällä. Se oli muuten juuri kyseinen nainen joka oli seurannut tilannetta sivusta ja soittanut lopulta poliisit paikalle.. mä olin sille kiitoksen velkaa..

"Me käytiin Emilian kanssa asuntonäytössä" se kertoi.

Pohjoisen mies oli muuttamassa kehä kolmosen sisäpuolelle? Naiset pystyi näemmä ihmeisiin. Hyvä sentään että edes sillä meni ihmissuhde rintamalla hyvin. Hetkeksi mä olinkin ehtinyt unohtaa jo omat ongelmani. En mä vieläkään tiennyt minne olis pitänyt mennä..

"Tulehan, mä vien sut kotiin" se sanoi ja nousi ylös.

Se ojensi mulle kätensä johon mä tartuin päästäkseni jaloilleni. Sen ajatus oli ihan hyvä.. harmi vaan et mulla ei sellaista tainnut enää olla. Tai olis varmaan ollut mun en mä sinne voinut mennä.

"Ei mulla oo kotia enää" huokaisin.

Mä olin liian väsynyt ollakseni enää edes vihainen. Mä olin melko varma et mä olin jo täysin turta. Ehkä olisikin ollut vaan parempi jos Tommi ei olis sattunut paikalle. Mitä mulla muka enää oli.. ei yhtään mitään..

"Mitä sä nyt selität?" se kysyi ihmeissään.

Ei kai tuossa paljoa selittelyjä kaivattu.. mä taisin tosin olla väärässä sanoessani et olin turta. Se oli vain toiveajattelua.

"Niko makas Joonaksen kanssa" sanoin hiljaa.

Tommin katse oli neutraali enkä mä oikein tajunnut miksi. Paitsi että.. eihän sillä ollut mitään tietoa meidän suhteesta... niin kuin ei ollut kellään muullakaan. Ei se voinut tietää et tällä kertaa se oli ollut harkitsematon teko..

"Sä taidat olla ihastunut Nikoon" se totesi.

Se oli ilmaisuna melko lievä siihen nähden mitä mä syvällä sisimmässäni tunsin. Kun mä kuorin siitä ympäriltä pois kaiken sen vihan, pettymyksen ja turhautuneisuuden mitä mä tällä hetkellä kävin läpi. Mä olin vittu täysin rakastunut siihen... enkä muuta voinut.

"Ja sä et tainnut tietää että me seurustellaan" sanoin kyyneleitä niellen.

Miehen suusta karkasi yllättynyt äännähdys. Oliko se muka joku yllätys kun me oltiin oltu jatkuvasti yhdessä.. jos siinä ei alkanut kehittyä tunteita niin ei sitten missään.

"Voi vittu Niko.." se sanoi hiljaa päätään pudistaen.

Samaa mä ajattelin pienessä mielessäni. Mutta minkäs teet... kyllä mä pikkuhiljaa olin jo alkanut tajuta et mä en ollut kenellekään tarpeeksi. En edes niille joille mä luulin aina kelpaavani sellaisena kuin olin ja joille mä luulin riittäväni juuri tällaisena kun mä olin.

"Joonas tuskin tiesi siitä itsekään" Tommi totesi kysyvästi.

Nikon oli määrä mennä sille kertomaan mutta kaikesta päätellen tilanne olikin hieman eskaloitunut. Hitto mua kadutti etten mä lähtenyt sen mukaan vaikka se pyysi... kaikki olisi nyt hyvin jos mä olisin totellut enkä alkanut suunnitella typeriä ideoitani.

"Nikon piti sille kertoa.." huomautin.

Vierelläni seisova mies läimäytti mua hellästi olkapäälle ja osoitti pelkällä katseellaan tukensa. Mä arvostin sitä.. se nappasi mua hellästi käsivarresta ja lähti kuljettamaan eteenpäin. Mä tiesin sanomattakin minne tässä oltiin menossa... 

***

Ja näin jääkäämme odottamaan uutta biisiä ilmestyväksi :)