Se toinen✅

Vaikea kertoa..

*NIKO*

"Miten meni?" kuului kysymys olohuoneesta jo ennen kun mä ehdin saada kunnolla edes ulko-ovea kiinni. Mulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Molemmat huonoja sellaisia. Joko mä kertoisin totuuden ja myöntäisin olevani helvetin heikko tai sitten mä valehtelisin ja olisin vielä heikompi... valitse nyt siitä sitten!

Huokaisin syvään päästyäni eteiseen ja pudotin takkini niille sijoilleen. Se nyt ehkä oli sivuseikka jos se jäi siihen rypistymään.. kyllä mä sen siitä joskus siirtäisin mutta en nyt..

Laahustin olohuoneen sohvalle täysin turhautuneena ja pettyneenä itseeni. Aivan aiheesta! Sain osakseni Joelin kysyvän katseen joka porautui lähes sielusta läpi. Se mies oli juuri tullut suihkusta ja näytti aivan saatanan hyvältä... tai sitten se muuten vain halusi mennä ympäri kämppää ilman paitaa ja hiukset sotkunutturalla... ihan tyypillistä Joelia sekin olis ollut.

Lysähdin sohvalle ja huokaisin syvään. Mun harmitukseni ei varmasti jäänyt siltä huomaamatta. Sokeahan se olis ollut jos ei sitä olis havainnut. Niin ilmeinen mä tiesin itsekin olevani.

"Niko?" se sanoi kysyvästi ja istui mun vierelle.

Kahdesta pahasta mä en vieläkään osannut valita sitä inan parempaa vaihtoehtoa. Rehellisyys maan perii, näin mä olin kuullut mutta silti sitä vain oli äärettömän vaikea pystyä noudattamaan. Mistä helvetistä sekin mahtoi johtua.

"Mä en saanu sanottua sille.." sanoin hiljaa päätäni pudistaen.

Jos jotain positiivista tästä oli haettava, en mä ainakaan Joelille valehdellut. Mä en vaan tajunnut mikä yhtäkkiä oli pistänyt niin pahasti vastaan et mä en saanut sanottua Joonakselle asioiden oikeaa laitaa.

Tunsin varovaisen kosketuksen reidelläni ja kohtasin Joelin lempeän katseen. Se ymmärsi.. tai ainakin se vaikutti siltä. Ei se itsekään ollut kertonut muille omasta asiastaan. Ihan kun se olisi ollut millään tasolla edes verrannollinen!

"Voi sua..." se sanoi hiljaa.

Laskin käteni sen oman päälle ja kumarruin sitä vasten. Siirsin toisen käteni sen poskelle ja silitin peukalollani hellästi sen ihoa. Miten sä olit noin ymmärtäväinen... vaikka mä olin luvannut kertoa enkä silti saanut suutani auki. Niin kauan kaikki oli hyvin, kunnes Joonas alkaisi ehdotella paluuta takaisin entiseen toimintaan... kovin pitkään me oltiinkin pärjätty ilman mitään seksuaalista. Se vain ei tiennyt et sille leikille oli tullut loppu yksipuolisen päätöksen seurauksena...

"Mä tajuun et se on vaikeeta tän kaiken jälkeen" se sanoi.

Jos tuo lause ei jatkunut sanalla mutta, mä olin ihmeissäni. Kyllä kai mä sen itsekin tiesin et se oli pakko kertoa. Yleensä tällaisesta asiasta kertominen oli pelkästään hyvä ja iloinen uutinen mutta tässä tapauksessa se vain lähinnä pelotti mua. Ei siksi et mä olisin jollain tapaa hävennyt asiaa, päinvastoin.

"Sä kuitenkin tiedät et se on tehtävä" blondi mies puhui asiaa.

Mä nyökkäsin hyvin tietoisena asiasta ja painoin hellän suudelman sen houkutteleville huulille. Mä tiesin sen itsekin.. kyllä mun olis totuus kerrottava. 

***

Tässä teille :)