Se toinen✅

Auta...

Mun sydämeltä oli vierähtänyt maailmankaikkeuden kokoinen kivi kun me oltiin saatu puhuttua Joonaksen kanssa asiat selväksi.

Mä olin kertonut lähinnä omat syyni siihen miksi mua ahdisti kertoa totuus ja mitä mä siinä pelkäsin. Ja mikä parasta, Joonas oli ymmärtänyt kaiken. Vaikka mä en ollut sille velkaa yhtään mitään, mä olin pyytänyt siltä anteeksi ja se oli hyväksynyt mun anteeksipyyntöni.

Me oltiin jääty makaamaan sänkyyn vieretysten ja puhuttu useampi tunti kaikista mieltä askarruttavista asioista. Ja niitä tuntui riittävän kun alkuun oltiin päästy..

Mä olin pohtinut sitä miten olin päätynyt Joelin jalkojen väliin ja ennen kaikkea miksi. Joonas oli nähnyt tilanteen niin et mä halusin tehdä Joelille palveluksen, kuten ystävien kuuluikin. Se olikin paras mahdollinen tapa ratkaista asiat..

Mua oli jäänyt harmittamaan ettei me viety sitä kunnialla loppuun mut toisesta näkökulmasta tarkastellen se oli pelkästään hyvä. Kuten jo useampaan otteeseen todettu, mä en halunnut olla se joka sai sen tuntemaan kipua.. ehkä siitäkin vielä puhumalla selvittäis..

Jokainen teki virheitä ja sen nyt saattoi mieltää tietynlaiseksi virheeksi. En mä sano että mä sitä välttämättä kaduin tai jättäisin tekemättä jos uusi tilanne tulisi.. mutta olishan sen voinut hieman tyylikkäämminkin hoitaa, jos nyt niin voi sanoa.

Joonas oli välttämättä halunnut tietää siitä aasinsiltana, et kuinka monen kanssa mä olin ollut ennen sitä. Kevyt matikan tehtävä kesken lemmenleikkien!

Enhän mä entisistä sänkykumppaneistani ollut mitään kirjaa pitänyt mutta sen mä osasin sanoa et kyllä niitä ihan kiitettävä määrä oli ollut. Joonaksen reaktiosta mä en osannut päätellä oliko se hyvä vai huono uutinen.

Kyllä silläkin tiuhaan tahtiin seuralaiset oli vaihtuneet, eikä sekään tahtonut uskoa enää parisuhteen kantaviin voimiin. Tai lähinnä niiden olemassaoloon...

"Anna pusu vielä ennen kun mä meen" Joonas sanoi hymyillen ja kääntyi mun suuntaan. Se näytti syötävän hyvältä. Kaunis ulkokuori kätki sisälleen todellisen kultakimpaleen. Sitä harva tiesi...

"Entä jos en anna? Sit sä et voi mennä" sanoin virnistäen. 

Mä en nimittäin olisi millään tahtonut päästää sitä menemään. Yksin jääminen ei kuulostanut sitten yhtään houkuttelevalta vaihtoehdolta tähän hetkeen. Ei ainakaan kun multa kysyttiin. Harmi jos toinen ei ajatellut samoin..

"Sit mun pitää lähtee ilman sitä" se tokaisi.

Mä en pitänyt sen välinpitämättömästä käytöksestä sitten vähääkään. Se yritti saada mua vain taipumaan tahtoonsa. Tyypillistä kuumille blondeille...

"Mul on parempi idea" huomautin ja vetäisin Joonaksen päälleni. 

Se naurahti eikä pistänyt vastaan mun ideasta. Kyllä mä tiesin et sekin halusi uusintaa ihan yhtä paljon kun mäkin.

Se painoi kätensä mun olkapäille ja katsoi muhun pää kallellaan. Se onnistui näyttämään melkein jopa viattomalta vaikka todellisuudessa oli siitä ihan yhtä kaukana kuin yö päivästä.

"Mun pitää siitä huolimatta mennä" se sanoi ja kumartui suutelemaan mun kaulaa. Ei siltä vaikuttanut kun sillä oli aikaa kiusata mua tuolla tavalla. Kestä seuraukset jos lähdet leikkiin mun kanssa..

Nappasin sitä vyötäröltä kiinni ja annoin kynsieni upota sen ihoon. Se tiesi kaulan olevan mun heikko kohta, joten totta kai se käytti sitä hyödykseen.

Kuulin viestin merkkiäänen kilahtavan ja vilkaisin nopeasti sängyllä lojuvaa puhelinta, joka oli ilmottanut viestistä. Se oli vain Joel.

Katsoin sitä nopeasti ja ehdin vain nähdä sanat "auta mua" ennen kun mä olin jo työntämässä Joonasta pois päältäni.

Se katsoi mua hetken hämillään mut ei sanonut sanaakaan. Se huomasi oitis et jokin oli vialla.

Mulla ei ollut hajuakaan mistä oli kysymys mut siitä mä aioin ottaa selvää. Missä ikinäkään sä olit, mä löytäisin sut. 

***

Jännitystä ilmassa :))