Se toinen✅

Kohti parempaa?

Mä olin ylpeä Joelista ja siitä miten se oli rohkeasti kertonut Joonakselle totuuden. Ja vielä sillä tavalla.. mä olin ensin sanonut kaiken olevan hyvin ja se oli itse ilmoittanut taustalta ettei asia ollutkaan ihan niin. Vaikka kyse oli niinkin läheisestä ihmisestä kuin Joonas, ei se helppoa voinut olla.

Hiippailin hiljaa makkaria kohti hakeakseni kaapista itselleni toisen tyynyn. Vaikka olohuoneen sohvalla olikin mukava istua ja oleskella, siinä nukkuminen oli yhtä helvettiä. Mun niska oli nimittäin totaalisessa jumituksessa jo heti ensimmäisen yön jälkeen.. selkä ei kiittänyt... käsistä ja jaloista puhumattakaan.. jos tyyny jeesais edes niskaa hieman...

Vilkaisin sängylle jossa Joel makasi kyljellään, selkä muhun päin. Se oli uskaltautunut jo nukkumaan ilman paitaa. Kai se oli pelännyt mun näkevän sen ruhjeet. Nyt kun ne oli nähty, sillä tuskin oli väliä enää. Mä vaan mietin että... Mahtoikohan tuo olla unessa jo?

Mun teki mieli mennä sen vierelle mut en mä vaan uskaltanut ilman lupaa. Jos se nukkuikin.. sai vain pelkästään sätkyn jos huomasi mut herättyään vierellään. Ihan niin kuin viimeksikin. Vähemmästäkin sitä..

"Joel?" sanoin hiljaa kysyvällä äänellä.

Sillä oli ollut raskas päivä. Ei todellakaan helpoimmasta päästä. Täysin ymmärrettävistä syistä. Ei siis ihmekään jos oli jo unessa. Ja sitä jos jotain se nyt tarvitsi. Unen sanottiin yleensä olevan vahvin lääke hyvin moneenkin asiaan.

Se käännähti selälleen ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Ensimmäistä kertaa nyt koko aikana kun se mun luona oli ollut, se ei aiheuttanut mussa säälivää reaktiota. Tiedättehän sitä, voi raukka- efektiä. Nyt se näytti oikeasti aika hyvältä.. niin tuskin olis saanut edes ajatella..

"Saanks mä tulla vierelle?" kysyin hetken mielijohteesta.

Sitä ei olis pitänyt kysyä. Mä olin nähtävästi kadottanut loputkin siitä vähäisestä ja harhaisesta harkintakyvystä mitä mä joskus olin omistanut. Se kuitenkin tiesi et mä en ollut änkeämässä sen viereen ilman lupaa.

"Tuu vaan" se vastasi ja hymyili hennosti.

Menin sänkyyn sen vierelle.. lähelle mutta en liian lähelle kuitenkaan. Mulla oli kovasti ajatuksia päässä, joista mun olis tehnyt mieli puhua mutta mä en saanut niistä oikein kunnolla kiinni itsekään joten päätin pitää ne vain suosiolla omana tietonani.

"Eikö nyt olekin parempi kun Joonaskin tietää?" kysyin varovasti.

Ainakin mä uskalsin epäillä niin. Tietohan yleensä lisää tuskaa mutta mä veikkasin et tässä tapauksessa kun se tieto on jaettu jo useammalle kuin yhdelle ihmiselle, sitä oli helpompi käsitellä. Vaikka mä olinkin tällä hetkellä ihan valehtelematta enemmän huolissani Joonaksesta kuin Joelista. Niin raivona se oli ollut...

"Kiitos kun olit tukena" se sanoi nyökkäillen.

Mä kuvittelin sen olevan jo täysin selvä asia. Ei siitä tarvinnut enää erikseen kiitellä. Kuten mä jo useampaan kertaan olin todennut, mä olin tässä niin kauan kun se mua tarvitsi ja vielä sen jälkeenkin. Se oli mulle vain kunnia..

"Sä tiedät et tekisin ihan mitä tahansa sun vuoksi" huomautin.

Käännyin sen suuntaan ja katsoin syvälle sen väsyneisiin silmiin. Kyllä se tiesi. Sen silmät tiesi. Ennen kaikkea sen sydän tiesi. Tunsi...  Halusi se myöntää asiaa tai ei. Ja mun uskoakseni se oli ihan riittävästi. Ei kaikkea voinut kerralla pyytää. Pienin askelin vain.

"Voinko tulla syliin?" se kysyi varovasti.

Sen sanat sai mut hymyilemään. Kuinka hiton ihana se osasi olla. Tai siis... ei kai tämä enää selittelyillä selvinnyt... mä taisin olla ongelmissa.

"Totta kai voit" vastasin.

Siihen se ilmestyi. Ihan muhun kiinni, kietoen kätensä mun ympärille. Siinä oli hyvä olla. Sekä mun että Joelin. Mun käsittääkseni asiat oli silloin ihan kohdillaan kun molemmilla oli asiat hyvin. Tai niin hyvin kuin tilanteen huomioiden nyt vain voi olla. Vai mitä meinaatte?

"Kiitos että oot olemassa" hiljainen ääni sanoi mun korvaan. 

Se päätös nyt ei missään kohtaa mun käsissäni edes ollut mutta hyvä jos se niin ajatteli. Siitä se voisi sitten ajallaan käydä kiittämässä mun vanhempia ja sitä hotellihuonetta jossa ne oli saanut tämän loistoidean päähänsä. Kiitos siitä..

***

Stressitaso alkaa hiveleen pilviä :) Huomenna mennään ottaan uutta leimaa!! O_o