Se toinen✅

Periksiantamaton

Tahtomatta mun katse lähti harhailemaan kun mä näin Joelin astelevan ulos kylppäristä harmaa pyyhe lanteillaan. Sen iholla näkyi hyvin selvästi edelleen jokainen naarmu ja mustelma, jotka mä vain niin kovasti olisin halunnut pyyhkiä pois.

Mä pystyin miltei tuntemaan jokaisen niistä ja näkemään sen tuskan mitä ne peitti alleen.

Tulisikohan ne koskaan lähtemään ihan kunnolla vai jäisikö niistä arvet.. en mä edes tiennyt minkä jälkiä nuo kaikki olivat. Kynsien ehkä mutta oli siinä muutakin ja mustelmat nyt oli.. no.. ainakin fritsuja siinä oli..

Revin vastahakoisesti silmäni irti sen paljaasta ylävartalosta ja katsoin sitä silmiin. Kyllä se mun tutkivan katseeni huomasi. Ei se sokea sentään ollut.

"Kysy vaan" se sanoi yhtäkkiä.

Katsoin sitä ihmeissäni, paistinlasta kourassa. Kanat palaa kohta Joel... Mä olin siis laittanut meille riisiä ja kanat oli vielä paistumassa. Tätä menoa taitavat myös siihen pannulle jäädä...

"Mä vaan mietin.. tai.." takeltelin sanoissani.

Siirsin kanat sivummalle ja menin Joelin luo. Sen katse oli neutraali, lähes rauhallinen. Jostain syystä mua alkoi kuumottaa... se ei tainnut olla kovinkaan hyvä juttu..

"Onko nää kipeet?" kysyin hipaisten sormeni päällä ihan hellästi sen kylkiluiden kohdalla menevää naarmua. Se värähti jo pienestäkin kosketuksesta ja mä sain taas aihetta katua omaa lähestymistapaani..

"Vähän arat" Joel vastasi.

Kohotin katseeni sen kasvojen tasolle ja nostin vaistomaisesti käteni sen poskelle, jota sitäkin koristi rajun näköinen jälki.

"Saanko?" kysyin juuri ennen kun mä siirryin silittämään sen naarmua. Joel nyökkäsi ja mä kosketin ihan varovasti tuota karheaa kohtaa.

Mä en vain voinut käsittää kuinka joku saattoi tehdä tuollaista jälkeä noihin kertakaikkisen suloisiin posliinisiin kasvoihin. Sen kauniista mielestä ja sielusta puhumattakaan.

Yhtäkkiä sen käsi tarttui mun ranteeseen ja syvä huokaus tuntui miltei mun huulilla asti.

"Oot pitäny musta huolta... oon varmaan selityksen velkaa" se tokaisi.

Mä pudistelin päätäni ja menin hieman Joelista kauemmas. Ymmärsin mä sen ajatusmaailman mut sen oli tajuttava ettei se ollut mulle mitään velkaa. Saman mä olisin valmis tekemään ihan kenen tahansa muunkin vuoksi. Ihan koska tahansa.

"Sä et oo mitään velkaa" kerroin päättäväisesti.

Mä kuvittelin sen oppineen ystävyydestä jo vuosien saatossa sen verran et jos se oli aitoa, toisen vuoksi oltiin valmiita vaikka kuolemaan. Ja niin mä olinkin. Ihan jokaisen näistä jätkistä ja tiesin et niin oli ne myös mun.

"Kerrot sitten kun siltä tuntuu" huomautin ja painuin takaisin lieden ääreen.

Tätä menoa me ei saatais ruokaa ikinä. Ja mullakin alkoi olla jo hitonmoinen nälkä. Tokihan mä Joelia kuuntelin jos se halusi kertoa. Kenties se helpottaisi tilannetta mut olikohan vielä hieman turhan aikaista alkaa avaamaan niitä traumoja, joiden jälkeen on vasta päässyt omatoimisesti sängystä ylös.

"En mä täällä halua pyöriä.. sullakin on oma elämä" se sanoi hiljaa.

Juuri tällä hetkellä mun elämä pyöri Joelin ja sen hyvinvoinnin ympärillä, joten tilanteen kuvan huomioiden sopi tähän hetkeen vallan mainiosti. Ei mulla ollut muuta enkä mä kaivannut muuta. Tottahan mä halusin sen olevan oma itsensä taas mahdollisimman pian mutta jokainen voi varmaan uskoa et se ei tapahtunut ihan yhdessä eikä kahdessakaan päivässä.

"Sä oot hieman hölmö jos luulet et oon edes päästämässä sua kotiin täältä" naurahdin. 

Täällä sen oli hyvä. Eikö niin? Ainakaan sen ei tarvinnut olla yksin. Ja mikä tärkeämpää, sen ei tarvinnut pelätä sitä satuttaneen ihmisen tulevan tänne. Joelin luo se olisi koska tahansa voinut mennä ja tehdä ties mitä. Mä en edes halunnut ajatella koko asiaa. Joel ei saanut lähteä.

"Mulla on kaikki vaatteet kotona ja..." se yritti väittää vastaan.

Kyllähän ne sieltä saisi. Heti kun mä olin saanut ruoan valmiiksi ja me oltiin syöty, voitais lähteä hakemaan sen tavaroita. Ihan kun mä olisin puhunut jostain muutosta...

"Me voidaan käydä hakemassa. Mut ensin syödään. Okei?" kerroin lempeästi.

Joel huokaisi syvään ja tyytyi vain nyökkäilemään. En mä mitenkään kontrolloiva tahtonut olla mutta se vain tuntui tässä kohtaa järkevältä. Eikä Joel sitä ihan heti näyttänyt kieltävänkään. Hiljaa hyvä tulee...

***

Saatte taas tällee ihanan ajoissa uuden osan koska aattelin et julkasen vast töitten jälkee mutta koska jouduin vaihtamaan myöhäsempään vuoroon ja kello on miljoona kun oon himassa, joten tästä saatte ::)