Se toinen✅

Hairahdus

Mä olin tehnyt sen mitä mä en koskaan olisi voinut uskoa tekeväni. Kyllä te tiedätte. Joonas ei saanut tietää mun ja Joelin suhteesta vieläkään, eikä sitä todennäköisesti enää tämän jälkeen tarvinnut miettiäkään. Mä olin pilannut kaiken. Ihan totta, aivan kaiken...

Mä en ollut kumppanina mikään helppo ihminen, en totta vie. Mut en mä ollut pettäjäkään. En ennen tätä... nyt sekin helvetin kyseenalainen merkkipaalu oli saavutettu. Mä olin mennyt sänkyyn Joonaksen kanssa.

Ja nyt mun pitäis mennä himaan ja kohdata Joel. Millä pokalla?! Mä olin viime yönä vannonut sille etten olisi menossa mihinkään. Vaikka se miten monesti perääntyisi, kyllä mä sitä odottaisin. Ja kun mä eksyin Porkon luo, mä olin valmis tekemään täysin tyhjäksi toiselle sanomani lupaukset... vittu mä olisin ansainnut jäädä katujyrän alle.

Kaikista maailman ihmisistä mä olin pettänyt juuri Joelia. Joelia! Miestä joka oli käynyt helvetin läpi vain vähän aikaa sitten ja heikoimmalla hetkellään luottanut muhun. Muhun, joka omalla heikolla hetkellään oli valmis pettämään sitä parhaan ystävänsä kanssa. Uskokaa pois, se ei tulisi enää milloinkaan luottamaan muhun. Enkä mä voinut syyttää siitä kuin itseäni.

Vaikka mä miten päin olisin tilannetta katsonut, mä en löytänyt yhtä ainutta syytä miksi mä olin tehnyt niin kuin nyt olin. Ihanko totta mä olin niin helvetin pahassa puutteessa et en pystynyt hillitsemään itseäni. En mä sentään tähän mennessä ollut uskonut ihan eläin olevani... nyt siihen taisi olla pikkuhiljaa uskominen.

Vittu kaiken sen jälkeen mitä se mies oli kokenut.. miten se oli luottanut muhun ja miten mä olin sille vannonut etten ikimaailmassa voisi sitä loukata. En fyysisesti enkä henkisesti. Tämä taisi olla jo sekoitus kumpaakin... ja juuri niin mä olin mennyt tekemään. Unohtanut täysin sen, että se odotti mua kotiin. Valmiina lohduttamaan jos Joonas ei olisikaan ottanut asiaa niin toivotulla tavalla. Sen se totta vie oli tehnyt...

Raahuduin portaat ylös ja etsin avaimen takkini taskusta. Mä en mitään muuta niin paljoa toivonutkaan kun että Joel olisi ollut jo nukkumassa. Mä olisin saanut mennä rauhassa suihkuun ja edes yrittää pestä itsestäni tätä helvetin kamalaa likaa pois. Se lika vaan ei pesemällä enää lähtenyt.

Sen jälkeen mä saisin jäädä sohvalle nukkumaan tai lähinnä vain yrittää sitäkin. En mä unta tulisi tässä mielentilassa saamaan. Joelin viereen mulla ei ollut mitään asiaa. En mä olis edes kehdannut.

Avasin oven ja jätin ulkovaatteet niille sijoilleen. Mun ensimmäinen päämäärä oli kylppäri. Mä hukuttautuisin suihkuun ja päästäisin irti tästä saatanallisesta tuskasta. Jonka mä toki ansaitsin, ihan itse aiheuttaneena.. itse mun siitä myös eroon oli hankkiuduttava.

"Ai sä tulit jo" tuttu ääni kuului mun takaa.

Niin todella tulin... huokaisin syvään ja käännyin sen suuntaan. Ihan kun mulla olis ollut enää mitään oikeutta katsoa sitä silmiin. Niihin viattomiin sinisiin silmiin, jotka ansaitsi jotain niin paljon parempaa kuin minä.

"Joo, mä meen käymään suihkussa nyt" sanoin välinpitämättömästi.

Jos mä sieltä selviytyisin, mun oli pakotettava se kuuntelemaan mitä mä olin tehnyt. Sitä ei voinut pitkittää. Sen oli saatava tietää. Vaikka se rikkoisi sen miten pahasti, sen oli se kuultava. Tiedettävä minkä ihmishirviön kanssa se oli parisuhteeseen lähtenyt. Se nyt oli päivänselvää että tämän jälkeen ei mistään parisuhteesta voinut enää puhua. Mä olin pilannut sen mitä niin kovasti oli halunnut...

"Ei kun sä tuut nyt mun kanssa" se sanoi tarttuen mua päättäväisesti kädestä.

Sen katse oli päättäväinen ja niin kovin tyyni. Se näytti siltä kuin tietäisi tasan tarkkaan mitä halusi. Ja mä en välttämättä halunnut tietää mitä se halusi...

"Joel.." sanoin vaivautuneena ja yritin vaivihkaa päästä irti sen otteesta.

Sä et voinut olla tosissasi. Et jumalauta nyt voinut!

"Tällä kertaa mä lupaan.. en peräänny" se kuiskasi ja painoi huulensa mun kaulaa vasten. Mä en voinut antaa tämän tapahtua. En yksinkertaisesti voinut! Kaikki olisi hyvin jos mä olisin osannut sanoa tuon ääneen tuntia aikaisemmin.

Se tarttui mun molempiin käsiin ja näykkäisi hellästi kaulaa. Se alkoi imuroida omia teoksiaan mun iholle ja sai mut sillä vain hiljenemään. Mä en saanut sanottua yhtään mitään. Tämän jälkeen mä vihaisin itseäni vielä vähän enemmän...

Se lähti ohjaamaan mua kohti makuuhuonetta pitäen huulensa tiiviisti mun kaulalla. Tätä sä tulisit katumaan vielä monet kerrat. Siinä samassa kun mä tulisin katumaan syntymääni... toivottavasti helvetissä oli mukava vastaanotto...

***

Ei taida olla Niko kovin mukava enää tässäkään stoorissa... :/