Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

1.

Joleksiahan tää siis nyt on. Kaikki ei tätä varmasti halunnu, mutta mua oikeesti houkutteli tän kirjottaminen ja mulla on jonki näkösiä ideoita tätä varten nii mennään tällä. Kaiken lisäks fakta on et kaikkia ei voi tyytyväisiks tehä :/ mut issuess päästää teidät nyt lukemaan👇

~Aleksi~

Makaan sängylläni tylsistyneenä. On lauantai eikä minulla ole mitään hajua, mitä tekisin. Puhelimellakaan olo ei nappaa. Kai voisin soittaa jotain, mutta ei se ole kivaa yksin. Tai on, mutta ei nyt.

Tarvitsen seuraa, mutta Jasmin ja Kasper ovat perheensä kanssa mökillä. He ovat siis minun kavereita, jotka olen tuntenut jo useamman vuoden. Ensin alakoulussa ja nyt yläkoulussa. Jasmin ja Kasper ovat kaksosia. Ei identtisiä. Luoja, jos he olisivatkin identtisiä. Sitä he olisivat kyllä käyttäneet hyväkseen, vaikka ovatkin eri sukupuolta.

Huokaisen turhautuneena ja nousen istumaan. Toisaalta ei heidän seura edes nappaisi sekään tällä hetkellä. Olemme alkaneet kasvaa erilleen hieman. He ovat hauskoja ja kivoja, mutta joskus meidän näkemykset vain eroavat liikaa. Eivät he homofoobisia tai rasisteja ole älkää huoliko. Enhän minä voisi muuten olla heidän kaveri, koska olen homo.

Muistan vieläkin sen päivän, kun kerroin äidilleni olevani homo. Äitini vain hymyili ja sanoi, että oli arvannut sen jo aikoja sitten. Hymähdän ajatukselle. Äitini tiesi ennen minua, että olen homo. Joskus kai toiset vain näkevät sinut paremmin, kuin sinä itse.

Katson ympärilleni. Otan puhelimen käteeni. Ehkä Joonas voisi nähdä. Tutustuin Joonakseen reilu viikko sitten. Hän on mukava ja jotenkin meillä vain synkkaa. Ei sillä tavalla kuitenkaan. Tykkään Joonaksesta kaverina. Siinä ei ole mitään enempää.

Pistän Joonakselle viestin, jossa kysyn voisinko tulla hänen luo. Saan aika nopeasti myöntävän vastauksen. Olli vain on kuulemma myös siellä. Ei se minua haittaa. Parempi se on, kun on enemmän ihmisiä. Eipä tule tylsää. Toivottavasti. En jaksa tänään enää yhtään tylsyyttä.

Nousen pois sängyltä ja katson itseäni peilistä. Mustat hiukset sojottavat, joka suuntaan. Minulla on valkoinen huppari ja vaaleansiniset, revityt, suht löysät farkut. Jaloissani minulla on mummini neulomat villasukat. Sanokaa pehmoksi, mutta villasukat on parhaat talvella!

Sujautan puhelimeni farkkujen takataskuun ja poistun sitten huoneesta. Olen ainoa lapsi perheessäni ja vanhempani ovat eronneet. Asun siis äitini kanssa aika isossa rivitaloasunnossa. Isäni asuu puolen tunnin päässä vain, joten voin helposti mennä hänen luokseen, jos haluan. Vanhempani ovat onneksi hyvissä väleissä, joten minun ei tarvitse toimia minään välikappaleena.

"Mä meen Joonakselle", sanon äidilleni, joka lukee nojatuolissa kirjaa. Hän nostaa katseensa minuun ja nyökkää hymyillen. "Piä hauskaa ja tuu ihmisten aikoihin kotiin", hän sanoo. "Joo. Moikka", huikkaan ja katoan sitten eteiseen.

Vedän kengät jalkoihin ja puen takin päälleni. Vedän vetoketjun kiinni ja otan piponi hyllyltä. Pistän sen päähäni ja avaan ulko-oven. Kylmä pakkas ilma ottaa minut vastaan, kun astun pihalle. Suljen oven perässäni ja lähden sitten kulkemaan Joonaksen kotia kohti. En ole käynyt siellä ennen, mutta hän on kertonut paikan.

_ _ _

Soitan ovikelloa ja jään odottamaan. Pian ovi avautuu ja kohtaan siniset silmät ja kiharat, vaaleat hiukset. "Moi", Joonas sanoo hymyillen. "Hei", sanon. Joonas päästää minut sisälle taloon.

"Oltiin kattomassa Ollin kaa netflixiä", Joonas sanoo raapien niskaansa. "Taisitte kyllä tehä jotain muutaki", sanon virnistäen. Joonas näyttää hölmistyneeltä. "Miten nii?" hän kysyy. Riisun takkini ja naputan kaulaani hieman. Joonas nostaa äkkiä kätensä kaulalleen. Naurahdan. "Turhaan sä enää niitä peittelet. Mä näin ne jo", sanon. Joonas punastuu ja häviää jo peremmälle taloon.

Minä seuraan häntä pian, kun olen saanut riisuttua kaikki ulkovaatteeni. "Haluuks sä kahvia?" Joonas kysyy. Pudistan päätäni. Minun mielestäni kahvi on hirveää.

"Terve", Olli sanoo sohvalta. "Moi", sanon hymyillen. "Mä haluun sit tehä jotain. Mulla on ihan saatanan tylsää", sanon. Joonas naurahtaa.

~~~
Sanoja 531
Joo tällasta sit :3

Mut kertokaapa. Tungenko Hokan tähän mahollisiman nopeesti vaan mukaan vai meenkö hitaan kautta?

Ja sit koska oon huono matikassa ja näin niin ei kiinnitetä huomiota kenenkään ikään. Right?

Ja niinku esittelyssä sanoin tässä on sivuutettu faktoja et joo. Mm. se et alen hiukset ei ollu tollon vielä mustat mut nyt on :)