Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

21

~Joel~

Makaan huoneeni lattialla ja tuijotan kattoa. Arvaatte varmaan jo, mitä mietin. Tai tarkemmin ottaen, ketä mietin. Mietin erästä sinisilmäistä, kaksi vuotta nuorempaa, saatanan suloista jätkää, joka on sekoittanut pääni erittäin pahasti.

Muutamaan päivään mahtui paljon asioita. Ensin Aleksi särkee minut miljoonaan eri palaan, jonka seurauksena lähden juomaan hirveät kännit. Aamulla herään darraisena ja joudun lähteä ostamaan apteekista särkylääkettä. Kotimatkalla minut hakataan. Kun pääsen tilanteesta pois ja kävelen kotiinpäin, törmään Aleksiin. Hän haluaa auttaa minua ja tulee kotiini. Hän hoitaa ruhjeeni ja sitten pussaa minua. Suutelemme sängyllä ja teen hänelle yhden fritsun kaulaan. Seuraavana aamuna suutelemme lisää. Sitten sovimme aamupalalla, että katsomme ajan kanssa, mihin tämä kaikki johtaa. 

Miksi minä kävin tapahtumat uudestaan läpi? Nyt olen vain entistä hämmentyneempi. Miten päädyimme perjantain tapahtumista sunnuntain tapahtumiin. Melkein voisi luulla, että joku kidnappasi Aleksin niiden kahden päivän välissä ja joku toinen esitti Aleksia. Sen verran iso käänne tuossa viikonloppuna tapahtui. 

Huokaisen hieman ärtyneenä. En tykkää, kun aivot ovat solmussa. Se on ärsyttävää, kun ei saa ajatuksistaan selvää. Ja jos ei saa omistaan selvää niin, miten pitäisi ottaa sitten jostain toisesta selvää? Ihmiset ovat liian fiksuja. Aivomme ovat liian kehittyneitä. Koska olemme kehittyneet ja meillä on paljon enemmän aikaa, kuin vuosi satoja sitten, me yliajattelemme. Analysoimme liikaa kaikkea. Koitamme pitää kontrollin, mutta lopulta se tyssää meihin itseemme. 

Nostan viileän käteni otsalleni siinä toivossa, että se auttaisi pään tukkoisuuteen. Turhaan. Pääni on ja pysyy tukossa. Pääni on sekaisin. Olen hämmentynyt enkä ihan tajua tunteitani. Tai siis tykkään edelleen Aleksista. Se ei ole muuttunut mihinkään, vaikka hän sanoikin aika pahasti perjantaina. Olisi ihanaa saada Aleksi omakseni ja seurustella hänen kanssaan, mutta pelkään, ettei hän minusta kuitenkaan tykkää. En halua särkyä uudestaan. 

Minun pitäisi varmaan jutella jollekin. Olli ei välttämättä tajua niin niin hyvin tällaisista asioista, joten ei hän. Niko taitaa olla pihalla vähän kaikesta, joten hänkään ei taida olla hyvä vaihtoehto tässä tilanteessa. Joonas olisi paras, mutta minä huusin hänelle. Voisinhan minä kyllä kai pyytää sitä myös anteeksi samalla, kun kerron ajatuksistani. Ehkä niin olisi parasta. 

En kyllä taida pistää hänelle vielä tänään viestiä. Mieluummin huomenna. Voisimme nähdä koulun jälkeen. Joonashan soittaa kitaraa. Tai niin ainakin muistelen Ollin sanoneen. Jos Joonas soittaa kitaraa, voisimme soittaa yhdessä. Soittaessa on kätevä keskustella vähän vakavemmista asioista. Tässä vaiheessa siis, kun osaa jo soittaa kitaraa niin, ettei tarvitse keskittyä niin niin paljoa. Tai no jos haluaa soittaa jotain tiettyä biisiä, jota ei ole paljoa soittanut, joutuu keskittymään kunnolla. 

Nousen istumaan ja otan puhelimeni lattialta. Instagramista on tullut ilmoitus. Avaan puhelimen lukituksen ja menen kyseiseen sovellukseen. Hymy nousee huulilleni. Aleksi on hyväksynyt seuraamispyyntöni. Menen katsomaan hänen profiilia. Selaan kuvia ja hymyilen tyhmästi itsekseni. 

Kuvat kuitenkin loppuvat aivan liian nopeasti. Hitsi. No ei voi mitään. Katson puhelimeni ylänurkassa näkyvää kelloa. Kahdeksan illalla. Olenkohan tehnyt läksyt?

Nousen seisomaan ja otan reppuni tuoliltani. Otan kirjat pois repusta ja mietin, mitä minulla edes on huomenna. Ainakin matikkaa. Siitä kyllä annettiin läksyä. Ei huvittaisi yhtään tehdä niitä. Matikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Joo matikka on tärkeää ja sitä tarvitsee, mutta laskin on olemassa ja kyllähän minä perus laskut osaan laskea. Voin ihan hyvin jättää fiksuuden muille ja keskittyä soittamiseen ja laulamiseen. Ne on asioita, jotka tekevät minut iloisiksi. 

~~~
Sanoja 520
Minua vituttaa koska en ole ehtinyt kirjoittaa tällä viikolla paljon yhtään(oon siis kirjottanu nää luvut jo valmiiks) koska minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Ja se vituttaa erittäin paljon, kun mä olen vihdoin saanut taas motivaatiota takaski ja kirjottaminen sujuu nii sit ei ole vittu aikaa. Niinku vittu 🤌