Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

30

~Aleksi~

"Heippa!" huikkaamme Joelin kanssa ja lähdemme sitten Joelille päin. "Se meni hyvin", Joel sanoo. "Mm niin kait..", mumisen. Joel katsoo minua hieman ihmeissään. "Vai menikö?" hän kysyy. "Meni sun ja kaikkien muitten osalta, mut mun isä. Anteeks, että se oli niin ärsyttävä", sanon. Joel pudistaa päätään hymyillen. 

"Mä olisin samanlainen, jos sä olisit mun poika ja toisit tällasen hulttion näytille. Ei kukaan oo tarpeeks hyvä sulle. Mut mä teen parhaani, että sun isäs alkais tykätä musta", Joel sanoo. "Et sä oo hulttio. Ja sä todellakin oot tarpeeks hyvä mulle", sanon. "Muistele sitä, kun me ekan kerran nähtiin. Mitä sä ajattelit musta", Joel sanoo. Punastun lievästi häpeästä. "Ajattelin, että sä oot pelkkä pleijeri..", sanon hiljaa. "Niin. Noin sun isäski luultavasti ajattelee. Mutta kun se näkee, etten mä jätä sua se hyväksyy mut ehkä pikkuhiljaa", Joel sanoo. Nyökkään. Ihan hyvä pointti. 

"Tiiäkkö, sä oot yllättävän fiksu halutessas", sanon. "Nytkö sä sen vasta tajusit?" Joel kysyy virnistäen. Läpsäisen häntä hieman käteen. "Lopetatkohan sä koskaan olemasta ylimielinen?" kysyn. "En mä ees oo niin ylimielimen. Se on vaan mun asenne", Joel sanoo. Nyökkään. "Se on oikeastaan aika viehättävää", sanon ja hymyilen pienesti. "Voi kiitos arvon herra", Joel sanoo. Pudistan päätäni hieman huvittuneena. Vai arvon herra. 

_ _ _ 

Makaan Joelin päällä sohvalla. Asetuimme tähän hetki sitten, kun emme keksineet mitään parempaa tekemistä, kuin katsoa Netflixiä. On yllättävän vaikeaa keksiä tekemistä. Ehkä olisi pitänyt ulkoilla sisälle jäämisen sijaan, mutta se meni jo. 

En ole kylläkään keskittynyt tv:ssä pyörivään sarjaan hirveästi. Sen sijaan olen katsellut Joelin kasvoja. Ne ovat paljon parempi asia katsottavaksi. Joel huomaa katseeni itsessään. Hän ottaa leuastani kiinni ja kääntää pääni tv:tä kohti. "Se sarja on siellä päin", hän sanoo. En vastaa mitään. Otan kaukosäätimen ja sammutan tv:n. Joel katsoo minua ihmeissään. 

"Miks sä noin teit?" hän kysyy. "Mä oon valmis", sanon. "Mihin?" Joel kysyy ja katsoo kasvojani hieman hämmentyneenä. "Sänkyyn. Mä oon valmis menemään sun kaa sänkyyn", sanon. "Ooks sä 100%:n varma?" Joel kysyy. Nyökkään. "Mä haluun sun kanssa sänkyyn", sanon. "Jos sä siis vaan haluat mun kanssa", lisään punastuen hennosti. "Haluun mä", Joel sanoo ja silittää poskeani. 

Hymyilen pienesti ja painan huuleni hänen omilleen. Vatsani vetää volttia, kun Joel ujuttaa kielensä suuhuni. Olemme me ennenkin kielareita vetänyt, mutta tieto siitä, että tämä tulee menemään pitemmälle, kuin koskaan aikaisemmin on jännittävä. Joel nostaa minut istumaan ja nousee itsekin istumaan. Katson hänen kasvojaan. Hän on komea. 

"Mentäiskö sit mun huoneeseen?" Joel kysyy hiljaa. Nyökkään ja punastun pahemmin. Joel silittää hetken poskeani ja painaa sitten suukon huulilleni. Hän nostaa minut pois sylistään ja nousee seisomaan. Hän ojentaa minulle kätensä. Tartun siihen. Nousen seisomaan ja lähden seuraamaan Joelia, joka johdattaa minua kohti yläkertaa ja huonettaan. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, käteni hikoavat ja vatsassa tuntuu olevan perhosten sukukokous menossa. 

Joel vetää minut huoneeseensa ja sulkee oven. Hän laskee kätensä lantiolleni ja suutelee minua rauhallisesti. Se hillitsee vähän jännitystäni. Turhaan minä edes jännitän näin paljon. Joel on varmasti hellä eikä tee mitään, jos en halua. Luottamuksesta tämä kaikki lähtee. 

Joel nostaa minut syliinsä ja kantaa sängylleen. Hän laskee minut sille ja käy sitten sulkemassa verhot. Kiitos. En nimittäin todellakaan halua, että joku kyyläisi tätä kaikkea ikkunasta.. Ihan sama, vaikka olemmekin toisessa kerroksessa. 

~~~
Sanoja 525    
Tietäjät tietää, mitä seuraavassa luvussa on ;)