Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

22

~Joel~

Istun äidinkielen luokan perällä. Minulla on hupparin huppu päässä ja olen asetellut hiukset niin, että ne peittävät silmäni. En jaksa uteliaita katseita juuri nyt. Minun kasvonihan ovat aika koetellun näköiset. 

Muotoilen puhelimellani viestiä Joonakselle. En tiedä miksi, mutta jostain syystä en keksi, mitä minun pitäisi hänelle pistää. Ehkä teen tästä itse vain näin vaikeaa. Kirjoitat vain, että haluaisit puhua koulun jälkeen, joten sopisiko tapaaminen. Nyökkään pienesti itsekseni ja kirjoitan sitten viestin Joonakselle. Lähetän sen ja jään odottamaan, josko Joonas vastaisi heti. 

Kuluu hetki niin hänen nimen alapuolelle tulee näkymään paikalla ja viestini muuttuvat luetuiksi. Joonas lähettää viestin, että hänelle sopii tapaaminen. Ehdotan, että hän tulisi minun luokseni, mihin hän suostuu. Nyt pitäisi miettiä, mitä oikein sanon. Tai siis en halua paljastaa hänelle ehkä ihan kaikkea. 

"Joel! Pistäisitkö puhelimen pois ja keskittyisit tuntiin", opettaja sanoo. Nyökkään ja sammutan puhelimen. Lasken sen pulpetille. Tuokaan opettaja ei taida tykätä minusta. Luokassa on nimittäin, vaikka kuinka monta muuta oppilasta, joilla on puhelin kädessä. Lisää syitä olla katkera.. 

_ _ _ 

Istun sängylläni kitara sylissäni. Joonas istuu lattialla ja katsoo minua odottavasti. Hänellä oli ollut sopivasti juuri tänään musiikkia, joten hänellä oli hänen oma kitara koulussa mukana eli myös hänellä on kitara sylissään. 

Me soitimme jonkun aikaa hiljaisuuden vallitessa, mutta sitten Joonas lopetti ja alkoi katsoa minua odottavasti. Minun pitäisi puhua nyt. Yskäisen hieman ja raavin niskaani. En tiedä, mistä aloittaa. Varmaankin anteeksipyynnöstä. 

"Tota.. Ihan ensiks anteeks, että mä huusin sulle sillon perjantaina", aloitan. Joonas nyökkää hyväksyvästi. "Sä oot varmaan tajunnu, että mä oon kusessa Aleksiin?" sanon kysyvästi. Joonas nyökkää ja hymyilee hieman. "No. Aleksi haukku mut sillon siellä keittiössä, joten sen takia mä lähin", kerron. "Anteeks", Joonas sanoo ja katsoo minua myötätuntoisesti. Pudistan päätäni. 

"Anyway. Sit Aleksi suuteli mua lauantaina", sanon. Joonas näyttää hämmentyneeltä. "Siis.. Eka Aleksi haukku sut ja sit se suuteli sua seuraavana päivänä. Mitä helvettiä siinä yhessä yössä tapahtu?!" Joonas älähtää. "Ja missä välissä sä oot joutunu hakatuks?" Joonas esittää heti perään uuden kysymyksen. 

"Mä en tiiä, mitä viikonloppuna oikein tapahtu. Mut mä kyllä tykkään Aleksista edelleen ja me soviittiin, että katotaan, mihin tää menee", sanon. "Öö okei.. Mut kuka sut hakkas?" Joonas kysyy uudestaan naamani kohtalosta. "Yhet tyypit vaan koulusta. Ei se on niin tärkeetä", vastaan. Joonas nyökkää hieman epäröiden. 

"Miten mä saan Aleksin ihastuman muhun?" kysyn. "Sehän suuteli sua jo. Ja te sovitte, että katotte, mihin teiän juttu menee", Joonas sanoo. "Niin, mutta nimeomaan katotaan, mihin tää menee. Katotaa kehittyykö Aleksille vahvoja tunteita", sanon tuskaisesti. "Jos sille ei kehity tunteita, se särkee mut taas", sanon ja katson Joonasta apua pyytävästi. 

Joonas katsoo minua miettivästi. "Sun pitää niinku hurmata se. Näyttää hyvät puolet itestäs", Joonas sanoo. "Se ei tykänny musta sen taki, että mä olin kuulemma feikki. En näyttäny tarpeeks aitoo puolta itestäni", sanon hiljaa. "Ai no sit oot vaan oma ittes. Näytät hyvät ja ärsyttävät puoles", Joonas sanoo. Nyökyttelen itsekseni. Lopulta kuitenkin päädyn pudistamaan päätäni. 

"Ei se riitä", sanon. "Pyydä sitä leffaan", Joonas sanoo kohauttaen harteitaan. Ilmeeni kirkastuu. Niin minä teen! Otan puhelimeni ja alan pistämään Aleksille viestiä, jossa kysyn haluaisiko hän mennä joku päivä kanssani elokuviin. Lähetän viestin ja siirrän sitten katseeni Joonakseen. Hän hymyilee. 

~~~
Sanoja 517
Öö hei ihmiset
Oletteko ihmisiä👀