Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

33.

~Aleksi~

Tunnen lämpimän ilmavirran niskassani. Raotan silmiäni ja katson hämärää huonetta. Joel hankaa kasvojaan minua vasten. Onkohan hän jo hereillä?

"Joel", sanon hänen nimen hiljaa. "Nii?" hän kysyy mumisten. "Aattelin kysyy, ootko sä jo hereillä, mut ilmeisesti oot", sanon. Joel mumisee jotain vastauksesti. Okei ei hän ihan hereillä vielä ole. Puoliksi unessa. 

Koitan kääntyä ympäri, mutta se ei onnistu, koska Joel pitää minusta tiukasti kiinni. Toimin ilmeisesti hänen nallenaan tällä hetkellä. Mutta en halua olla nallena nyt! Haluan kääntyä ja herättää tuon minua pidemmän pojan. 

Otan Joelin kädestä kiinni ja vedän sen kasvojeni eteen. Pusuttelen sitä vähän, mutta kun Joel ei reagoi asiaan mitenkään, päätän olla ilkeä ja alan purra sitä. "Ai saatana", Joel manaa ja vetää kätensä pois, milloin näen tilaisuuteni. Käännyn ympäri ja katson viattomasti hymyillen Joelia. Hänen katse on hieman ärtynyt. Mitäs et päästänyt minua muuten pois! 

"Millon sä oot taantunu kolme vuotiaan tasolle?" Joel kysyy vähän vihaisen kuuloisena. "En mä oo taantunut kolme-vuotiaaks. Mä halusin vaan kääntyä, mutta sä et antanu", sanon. "Olisit voinu vaikka sanoa ennemmin. Sun hampaat on ihan helvetin terävät", Joel valittaa. "Anteeks, mut sä olit vielä niin unessa, että et sä ois rekistöröiny mitään, mitä mä olisin sanonu", puolustaudun. Joel ei näytä siltä, että leppyisi ihan heti. 

Otan hänen kädestä varovasti kiinni ja katson jälkeä, jonka aiheutin hampaillani. Painan siihen varovasti suukon. "Saanko mä anteeks?" kysyn. Kaduttaa, että purin häntä. En voinut sitten yhtään lapsellisempaa tapaa keksiä.. 

Joel kaataa minut selälleni ja tulee päälleni hajareisin. Hän ottaa ranteistani kiinni ja painaa ne sänkyä vasten. "Et tee tota enää ikinä", hän sanoo katsoen minua vakavana. Hieman pelottavaa. "En tee sitä enää ikinä", sanon. Joel nyökkää tyytyväisenä ja alkaa sitten hymyillä. Hän painaa huulensa minun omilleni ja suutelee minua. Vastaan intohimoiseen suudelmaan. Perhoset lähtevät lentoon vatsassani. 

Olen niin keskittynyt Joelin kanssa suuteluun, että säikähdän melkein kuoliaaksi, kun Joelin huoneen ovi yhtäkkiä avautuu ja kuulen naisäänen. Joel lopettaa suutelemiseni, mutta jää edelleen päälleni. "Äiti? Mitä sä täällä?" Joel kysyy. "Isäs ja mä ajateltiin yllättää sut ja tulla viikko etuajassa kotiin", blondi nainen vastaa. Hän katsoo minua ihmeissään. Minä taas tuijotan Joelia punaisena. Jos hän ei pitäisi ranteistani kiinni, olisin jo noussut istumaan ja työntänyt Joelin pois päältäni. 

"Voitko sä mennä pois?" Joel pyytää. Nainen nyökkää ja lähtee huoneesta sulkien oven perässään. Joel päästää ranteistani irti ja siirtyy istumaan viereeni. Nousen itsekin istumaan. "Oliks toi siis sun äiti?" kysyn. Joel nyökkää. "Voi vittu saipa se hyvän kuvan..", mutisen ja painan pääni käsiini. "No me sentään vaan suudeltiin eikä esimerkiks pantu", Joel huomauttaa ja nostaa kätensä olalleni. 

"Silti!" älähdän. Nostan päätäni ja katson Joelia silmiin. Hän vetää minut syliinsä ja halaa minua. "Ei se oikeesti Aleksi oo paha", hän sanoo ja painelee suukkoja kaulalleni sekä poskelleni. "Ei kait sit..", mutisen. Joel työntää minua hieman kauemmas itsestään niin, että näkee kasvoni kunnolla. Hän suutelee minua hellästi huulilleni ja alkaa sen jälkeen silittää poskeani. 

"Sitä paitsi eiks se oo hyvä, että noi tuli tänään kotiin ja yllätti meiät suutelemasta, kuin se että ne ois tullu eilen kotiin ja yllättäny meiät sängystä", Joel sanoo. Hyvä pointti. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos he olisivat yllättäneet meidät sängystä.. Luultavasti olisin vaihtanut identiteettiä, feikannut kuolemani, muuttanut toiselle puolen maapalloa ja mennyt töihin kaivokseen. 

~~~
Sanoja 530