Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

28.

~Joel~

Katson Aleksia silmiin ja hymyilen. Pelaamme ristiseiskaa keittiön pöydän ääressä. Ja kyllä tässä pelissä on erittäin paljon järkeä kahdestaan. Ainakin, kun olen voittanut Aleksin jo kolmesti. Kohta neljästi. Minulla on nimittäin enää kolme korttia ja niille kaikille on jo paikat.

Olen todennut tämän pelihetken aikana, että Aleksi on huono häviäjä. Hän ei suostu lopettamaan pelaamista, ennen kuin hän on voittanut. Niin hän sanoi, kun olin voittanut jo kolmesti ja ehdottanut, että lopettaisimme. Se ei ollut tullut kuulemma kuuloonkaan.

“Voitko sä vaan pistää tohon nyt kortin”, Aleksi valittaa. Pudistan päätäni. “Sä oot tyhmä”, Aleksi sanoo mielenosoituksellisesti. Naurahdan. “Ja sä oot söpö”, sanon ja virnistän. Aleksi näyttää minulle kieltään ja ojentaa kätensä merkiksi, että antaisin hänelle kortin.

Ojennan Aleksille yhden korteistani ja lätkin sitten kaksi muuta pöytään. “Mä voitin. Taas”, sanon ja hymyilen tyytyväisenä. Kuka nyt ei voittaa haluaisi?! Voittaminen on parasta. Varsinkin jos voittaa usein.

Aleksi tuijottaa kortteja ja näyttää siltä, kuin hän voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. “Ja tää oli viimenen”, sanon. “Ehei! Me ei lopeteta, ennen kuin mä oon voittanu”, Aleksi sanoo ja katsoo minua tiukasti silmiini. Tilanne on huvittava.

“Mitä jos mä en suostu enää pelaamaan?” kysyn. “Sitten mä otan eron”, Aleksi sanoo ja asettaa kätensä puuskaan. “Mut eihän me vielä ees seurustella”, huomautan. “Entä jos mä haluunki seurustella...”, Aleksi mutisee ja laskee katseensa taas kortteihin.

“Sit me varmaan ollaan yhessä”, sanon hymyillen. Aleksi nostaa katseensa minuun ja hymyilee. “Mut me pelataan viel yks peli”, hän sanoo. Pudistan päätäni. Nousen ylös ja kierrän Aleksin puolelle.

Nostan hänet ensin seisomaan ja sitten syliini. Hän kietoo jalkansa lantioni ympärille ja kätensä niskani taakse. Siniset silmät tuijottavat minua lähietäisyydeltä hieman ärsyyntyneenä.

Kannan Aleksin olohuoneeseen ja lasken hänet sohvalle makaamaan. Itse menen makaamaan hänen päälleen. “Me pussaillaan nyt”, sanon virnistäen ja painan huuleni hänen omilleen. Saan nopeasti vastauksen suudelmaani.

“Sä oot tyhmä”, Aleksi sanoo suudelmien välistä. Hymyilen hänen huuliaan vasten. “Säki oot ihana”, sanon ja painan huuleni takaisin hänen omilleen. Ne ovat ihanan pehmeät. Täydelliset.

Aleksin kädet ovat hentoina hiuksieni seassa. “Lopeta hymyily niin tää onnistuis vähän paremmin”, Aleksi sanoo. Naurahdan ja erkanen suudelmasta. Katson Aleksin kasvoja hymyillen. “Miten sä luulet, että käskeminen saa mut lopettamaan hymyilemisen?” kysyn.

“Mä aattelin, että sä tottelet mua”, Aleksi sanoo ja mutristaa huuliaan. Naurahdan. “Pakota mut tottelemaan”, sanon virnistäen. “Pitäiskö mun pahoinpidellä sua niin sä lopetat hymyilemisen?” Aleksi kysyy kohottaen toista kulmaansa.

“En mä ehkä ihan tota tarkottanu”, sanon. Aleksi nyökkää ja silittää poskeani. “Sun naama on muute parantunu tosi hyvin”, hän sanoo. “Se on kato toi sun ihmeellinen parannus voima”, sanon. Aleksi hymähtää ja katsoo kasvojani.

“Mulla on aika komee poikaystävä”, Aleksi sanoo ja virnistää. “Mulki aika”, sanon itsekin virnistäen. Aleksi kohdistaa katseensa silmiini. Painan huuleni hänen omilleen ja suljen silmäni. Pusuttelu tuokio jatkukoon. Suutelemista tämä paremminkin on, mutta ei takerruta pieniin juttuihin.

Aleksi erkanee suudelmasta. “Mä läkähyn kohta”, hän sanoo. “No en mä nyt kuitenkaan niin kuuma oo, että sun läkähtyä tarvis”, sanon. Aleksi pudistaa päätään huvittuneena. “Aika kova luulo sulla itestäs”, hän sanoo. “Pitää olla, että saa vallotettua sun sydämen täysin”, sanon. Aleksi hymyilee.

~~~
Sanoja 502
Ja nyt odotetaan sit tuomiota matikan kokeesta