Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

7.

~Joel~

Selaan puhelintani. Tarkemmin ottaen käyn läpi Aleksin seuraajia ja keitä hän seuraa. Joo olen pahemman luokan stalkkeri tällä hetkellä, mutta hei. Onko tämä muka niin väärin? Minä yritän tässä vain valloittaa yhden sinisilmäisen, saatanan suloisen pojan sydäntä ja se ei oikein onnistu, jos en opi tuntemaan häntä keinoilla millä hyvänsä.

Bingo! Katson julkista profiilia. Tytön kuvia. Aleksi esiintyy aika monessa. Katseeni kiinnittyy yhteen tiettyyn kuvaan. Siinä on Aleksi ja joku aika iso koira. Rodusta en tiedä. Aleksi nauraa kuvassa ja halaa koiraa, joka istuu aikalailla hänen sylissään. Missä happi?! Tarvitsen happea! Eräs tietty voisi tulla antamaan tekohengitystä...

Selaan kuvia alemmas, kunnes ne loppuvat. Ei niitä kovin paljoa ollutkaan. Mutta näistä kuvista päätellen, tämä tyttö on Aleksin yksiä parhaita kavereita. Epäilisin tyttöystäväksi, jos en tietäisi, että Aleksi on homo. Hänhän sanoi minulle ensi tapaamisellamme, että gay but not into you. Ja se kyllä nähdään.

Menen pois sovelluksesta ja suljen puhelimeni. Sujautan kapistuksen farkkujeni takataskuun ja keskitän huomioni käytävällä kulkeviin ihmisiin. Olen siis koulussa. Lukiossa. Koitan vältellä ihmisiä parhaani mukaan. Tai siis koitan vältellä niitä tiettyjä, jotka ovat ottaneet minut silmätikukseen. Ottivat heti ensimmäisenä päivänä...

Katson kelloa. Vielä yksi tunti ja sitten olisin valmis lähtemään täältä laitoksesta. Ja heti huomenna saisin palata tänne. Kuinka ihanaa. Siitä yhdestä tunnista puheen ollen, se on matikkaa. Voitte arvata kuinka innoissani olen tästä faktasta. No mutta asiasta kolmanteen. Sitten kun tämä viimeinen tuntini on ohi, voisin mennä Aleksin koululle odottamaan häntä. Vaikka hän ei olisi asiasta iloinen ainakin pääsisin näkemään hänet.

_ _ _

Koulun kellot soivat, milloin sullon matikan kirjan reppuun ja nousen ylös. Ryntään luokasta ulos ja kaapin kautta koko koulusta ulos. Suuntaan askeleeni -onneksi- lähellä sijaitsevaan kouluun. Ei sinne kävelisi, kuin vain kymmenen minuuttia.

Ja ne kymmenen minuuttia menevät erittäin nopeasti, kun ajattelen eräitä sinisiä silmiä. Katson koulua edessäni. Huomaan oppilaat, jotka tulvivat ovista. Jään seisomaan etäämmälle ja odotan josko tuttu hiuspehko ilmestyisi näkyviin. Tai hiuspehkon omistajan kaveri.

Kaivan puhelimeni taskustani ja avaan sen, kun näen tutun näköisen tytön. Olin oikeassa. Tuo on se Aleksin paras kaveri. Ainakin oletan niin. Ilmeisesti tytöllä on myös kaksonen, joka on myös Aleksin yksi paras kaveri. Olen tehnyt kyllä työni, kun tiedän vähän kaikenlaista Aleksista jo...

Sammutan taas puhelimen ja sujautan sen takaisin taskuun. Lähestyn tyttöä. Hän on pysähtynyt ja odottaa ilmeisesti jotakin. Tai jotakuta. Aleksia? No se selviää varmaan kohta.

"Moi", sanon saaden tytön huomion. "Moi", tyttö sanoo ja hymyilee kysyvästi. "Tuleeko Aleksi kohta?" kysyn. Tyttö vilkaisee puhelintaan ja nostaa sitten taas katseensa minuun. "Kyl sen pitäis kohta", tyttö vastaa. Nyökkään. Samassa huomaankin Aleksin, joka lähestyy meitä. Katson häntä virnistyksen vallatessa kasvoni. Aleksi taas tuijottaa minua suorastaan murhaavasti.

"Jätä mun frendit rauhaan", hän sihahtaa, kun on päässyt kohdallemme. Naurahdan. "En mä niitä tänne tullutkaan häiritsemään. Vaan sua", sanon ja tökkään tuota minua lyhyempää poikaa rintakehään. Hänen kulmakarvat kurtistuvat vielä enemmän.

"Älä nyt noin vihanen oo. Mä luulin, että sä ilahtuisit kun mä tulisin käymään", sanon mutristaen huuliani muka surullisena. "Ha! Ilahtuisin? Päinvastoin", Aleksi sanoo ja katsoo minua pistävästi. Kallistan päätäni. "Etkö sä ilahtunu? No voi hitsi", lässytän.

Aleksi tuhahtaa. "Joo on tosi. Me lähetään nyt. Moikka", hän sanoo ja ottaa kaverinsa kädestä kiinni lähtien raahaamaan häntä pois päin. Katson Aleksin perään hymyillen. Vielä minä hänet saan.

~~~
Sanoja 528
"Mutta tuo, tuossa ei ole järkeä"
Voi voi Twilight kuinka väärässä oot. Tai et xd.
Ja kyllä. Minä katson My little ponya nyt ennen kuin se poistuu Netflixistä. Älkää tuomitko, tää on hyvä ohjelma😭😂