Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

20.

~Aleksi~

Kävelen alakertaan ja keittiöön. Joel kaataa parhaillaan kuppiin kahvia. "Haluuks sä?" hän kysyy ja näyttää kahvipannua kädessään. "En mä. Kahvi on pahaa", sanon. "Kahvi ei oo pahaa. Kahvi on elämän pelastaja, mut okei", Joel sanoo. "Haluuks sä alottaa kolmannen maailman sodan?" kysyn pienesti virnistäen. 

"En tietenkään. Mähän häviäisin sen, koska sä saat mut antautumaan pelkillä katseilla", Joel vastaa huvittuneena. "Sitä vähän minäki", sanon. Joel kääntää katseensa minuun ja hymyilee. Tunnen hennon punan, joka yrittää nousta poskipäilleni. Miksi reagoin tällä tavalla Joelin hymyyn? Vielä perjantainahan se oli minusta vain ja ainoastaan ärsyttävä. Ja nyt. Nyt se on vain ja ainoastaan kaunis. Todella kaunis hymy runnelluilla kasvoilla.

"Mitä sä haluut? Leipää? Puuroa? Muroja?" Joel kysyy. "Öö. Ihan vaan leipää", sanon hiljaa. Joel nyökkää ja osoittaa leipiä ja leivän teko tarvikkeita keittiötasolla. Menen niiden luo ja teen itselleni pari leipää. Joel ojentaa minulle yhdestä kaapista lautasen, jolle voin pistää leipäni. Sen jälkeen hän ojentaa minulle lasin. 

"Siellä jääkaapissa on appelsiini mehua, jos haluut. Ja on siel iha maitooki ja vettä saa hanasta", Joel sanoo. Nyökkään ja otan jääkaapista appelsiini mehun. Kaadan sitä lasiin ja pistän sen sitten takaisin jääkaappiin. Vien mehulasin ja leipälautasen pöydälle ja istun sitten tuolille pöydän ääreen. 

Joel tulee istumaan minua vastapäätä. Hänellä on vain kahvi kuppi kädessään. Hän juo siitä ja laskee sen sitten pöydälle. "Eks sä syö?" kysyn. "Mä söin jo", Joel vastaa ja hymyilee pienesti. Nyökkään. 

"Tota.. Onks kaikki hyvin meiän kahen välillä?" kysyn varovasti. Joel nyökkää. Lasken katseeni pöydän pintaan. Minun tekisi mieli kysyä niistä suudelmista, mutten viitsi. "Ja me voidaan kyllä unohtaa kaikki, mitä täällä tapahtu, jos sä haluut", Joel sanoo ja koittaa hymyillä. Näen kuitenkin hymyn taakse, ettei hän halua unohtaa asiaa. En minäkään halua. Ehkä. En minä tiedä..

"En mä haluu unohtaa. Mä oon vaan jotenki tosi hämmentyny enkä mä oikein tiiä, mitä mä tunnen. Jos annetaan ajan vaan kulua ja katotaan, mihin tää menee. Mä tarviin aikaa ja mun pitää tutustua suhun paremmin, ennen ku mä pääsen perille tästä kaikesta", sanon ja katson Joelia silmiin. Hän näyttää ymmärtäväiseltä, mikä on hyvä asia. 

"Mä ymmärrän. Kyl mä oon itekki vähä hämmentyny", Joel sanoo. Ja se on vain minun syytäni, että sinä olet hämmentynyt.. Ensin haukun maan rakoon ja sitten haluan auttaa ja sitten kaiken päälle vielä suutelen kanssasi. Kyllä kai sitä vähemmästäkin hämmentyy. "Mut tehää nii, että katotaan vaa mihin tää menee", Joel sanoo ja hymyilee hieman. Nyökkään ja hymyilen itsekin varovasti. 

_ _ _

Kävelen kotiin mietteliäänä. Mihin minä juuri ryhdyin? Mitä, jos minä olen vain erehtynyt näistä pienistä tunteista Joelia kohtaan. Jos koen vain niin huonoa omatuntoa, että haluan hyvittää jotain. Jos loppujen lopuksi en tykkääkään Joelista? Mitä minä sitten teen? Ei minulla ole oikeutta särkeä Joeli kahta kertaa. Ei olisi ollut oikeutta särkeä häntä ollenkaan, mutta silti tein sen. 

Huokaisen ja ravistan päätäni. Niin kuin sovin Joelin kanssa, antaa tämän vain mennä, minne menee. Jos tunteita kehittyy niin ehkä voimme aloittaa jonkinlaisen suhteen tai jotain. Jos niitä taas ei loppujen lopuksi kuitenkaan löydy, sitten kerron asian hellävaraisesti. Valehdella en saa. Enkä särkeä häntä enää niin kuin perjantaina. Tiedostan kyllä, että jos en tykkää hänestä, tulen satuttamaan häntä vähän. Tai paljon. Hitto. 

~~~
Sanoja 517