Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

19.

~Aleksi~

Herään oudosta paikasta. Katson hämmentyneenä ympärilleni, kunnes muistan, että jäin Joelille yötä.

Nousen istumaan Joelin tuoksuisissa lakanoissa. Eikö minun pitänyt nukkua sohvalla? Onnistuinko todella varastamaan hänen sängyn? Voi vittu minun kanssani. Jos hän on itse mennyt nukkumaan sinne sohvalle, minä todella toivon, että se sohva on mukava.

Tutkin katseellani Joelin huonetta. Huone on hieno ja synkkä. Jopa pussilakanat ovat mustat. Ei sinänsä yllätä kylläkään. Kaadun takaisin makaamaan ja kääriydyn paremmin peiton sisään. En jaksa nousta vielä ja täällä on sitä paitsi kylmä.

Kuulen askeleet, jotka lähestyvät. Pian huoneen ovi avautuu ja Joel kurkkaa huoneeseen. “Ooks sä jo hereillä?” hän kysyy. “Joo”, mutisen. Joel tulee peremmälle huoneeseen ja istuu viereeni sängyn laidalle.

“Aattelin tulla kysyyn, että haluutko tulla syömään aamupalaa”, Joel sanoo. Nyökkään ja nousen taas istumaan. “Öö sori muuten, että pöllin sun sängyn”, sanon hieman nolona.

“Ei se mitään. Meiän sohva on hyvä ja oisinhan mä voinu sut viel illalla herättää, jos asia ois vaivannu”, Joel sanoo hieman huvittuneen kuuloisena. “Varma?” kysyn toista kulmaani kohottaen. Minä ainakin olisin äkäinen, jos joku varastaa sänkyni. Sänkyni on paras ystäväni.

“Olen täysin sata prosenttisen varma”, Joel sanoo ja kaataa minut takaisin makuulleni. Hän kömpii päälleni hajareisin. Hän asettaa kätensä molemmin puolin päätäni ja nojaa niihin. Hän hymyilee.

Katson hänen naarmuisia kasvojaan. Hänen molemmat silmät ovat mustat. Aika karu näky. Mutta silti hän on jotenkin kaunis.

Joel lähestyy varovasti kasvojani. Annan sen tapahtua. En ole enää ollenkaan varma tunteistani. Minä janoan tällaista kosketusta, mutta silti mietin, mitä tästä seuraa. Kannattaako minun säätää yhtään mitään tämän pojan kanssa?

Ajatukseni katoavat, kuin tuhka tuuleen, kun tunnen Joelin huulet omillani. Nostan käteni Joelin kyljille ja hivelen niitä pienesti. Keskityn pehmeisiin huuliin, jotka liikkuvat omillani hitaasti. Miten joku voi olla näin hyvä suutelija?

Joel erkanee suudelmasta hymyillen. Riittikö tuo muka sinulle?! Minulle ei ainakaan... Työnnän Joelin pois päältäni makaamaan viereeni sängylle ja revin peiton pois päältäni. Kapuan Joelin päälle hajareisin istumaan ja painan huuleni takaisin hänen omilleen.

Joel nostaa kätensä lantiolleni. Minun käteni ajautuvat hänen hiuksiinsa. Ujutan kieleni Joelin suuhun. Henkäisen, kun tunnen hänen kielensä omaani vasten.

Joelin kädet siirtyvät lantioltani perseelleni. Hän puristaa sitä hieman. Naurahdan pienesti hänen huuliaan vasten. Ja te pikku pervot älkää luulkokaan, että veisin tätä tästä enää yhtään pidemmälle.

Erkanen kielarista, kun happi meinaa loppua. Katson Joelia silmiin ja haukon happea pienesti. Joel virnistää. “Nyt sä oot viimestään hereillä”, hän tokaisee pienesti naurahtaen.

Tunnen punastuvani hennosti. Joelin kädet ovat edelleen takamuksellani. “Sä oot söpö, kun sä punastut”, Joel sanoo hymyillen. Hän siirtää kätensä poskilleni. Hän silittää niitä hetken ja painaa sitten nopean suukon huulilleni.

Hän nousee istumaan ja nostaa minut pois sylistään. “Mennäänkö sinne aamupalalle?” hän kysyy. Nyökkään ja nousen pois sängyltä. Joelkin nousee.

Seuraan häntä, kun hän poistuu huoneesta. “Mun pitää käydä vessassa”, sanon. Joel nyökkää ja kävelee itse portaat alas. Minä menen vessaan.

Tarpeeni tehtyäni vedän vessanpöntön ja alan pestä käsiäni. Katson itseäni peilistä. Naamani punertaa ja hymyilen tyhmästi. Olenko minä ihastumassa? Tai ihastunut jo? Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minähän vihasin Joelia. Miksi siis nyt tunnen näin? Viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä...

~~~
Sanoja 504
Tulee hirveen yksinäinen olo ku kirjottaa tätä🥲