Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

36.

~Aleksi~

Kävelen parhaillaan koulusta kotiin. Taas jälleen on mennyt viikko ja on jo perjantai. Koko viikon on ollut aurinkoista, joka on ihanaa. Tiedän kylläkin, että kun on tarpeeksi aurinkoinen sää kauan niin sitten tulee kunnon paska säät. Se menee aina niin.

En ole nähnyt Joelia pariin päivään. Hänellä on ollut vähän kiirettä koulun kanssa. En haluaisi myöntää, mutta minulla on aika kova ikävä häntä. Ehdin lyhyessä ajassa kasvaa häneen kiinni. Jos emme näe toisiamme, puhumme puhelimessa tai viestittelemme. Nyt Joel ei ole ehtinyt tehdä edes sitä paljoa..

Onneksi Joel lupasi tulla yöksi luokseni kunhan hän vain ensin pääsee koulusta ja käyä mutkan kotonaan. Hänen koulu loppuu siis tunnin myöhemmin, kuin minun.

Saavun oikean talon kohdalle. Kävelen rivitaloasunnon ovelle ja avaan oven. Äiti näyttäisi olevan jo kotona. Vedän ulko-oven kiinni ja riisun sitten ulkovaatteeni. Potkin kengät pois jaloistani ja menen peremmälle asuntoon.

Hämmennyn, kun huomaan kissanpennun. Se on valkoinen ja sinisilmäinen niin kuin minäkin. Kyykistyn sen eteen ja ojennan varovasti käteni sitä kohti. Kissa ei turhia ujostele vaan painautuu kättäni vasten ja alkaa kehrätä. Hymyilen.

Nostan sen varovasti syliini ja rapsutan pehmeää turkkia. “Kukas sä oot?” kysyn. “Se on Elaiza. Meiän uus perheenjäsen”, äitini kertoo hymyillen. “Sä et oo kertonu, että aiot hankkia kissan”, sanon. Äitini kohauttaa hartioitaan.

“Sä oot ollu niin Joelin lumoissa, etten viihtiny hajottaa sitä kuplaa”, äitini sanoo. Hymähdän. “Vessan ovea ei saa sitten muuten pistää kiinni. Siellä on Elaizan hiekkalaatikko”, äitini sanoo. Nyökkään.

_ _ _

Istun olohuoneen lattialla ja leikitän kissanpentua. Se on yllättävän sosiaalinen ja rohkea. Luulisi, että se aristelisi, mutta ei. Päinvastoin.

Kuulen, kun ovi avautuu ja sitten Joelin ääni tervehtii. “Mä oon olkkarissa!” ilmoitan. Hetken kuluttua Joel ilmestyy näkökenttääni. Hän katsoo minua hymyillen olohuoneen oviaukolta.

“Mä luulin, että sä olisit tullu heti roikkumaan mun kaulaan”, Joel sanoo. “En mä voinu jättää Elaizaa”, sanon ja näytän kissaa. “Millon te kissan ootte hankkinu?” Joel kysyy ihmeissään. “Äiti oli hankkinu sen”, kerron. Joel nyökkää ja kävelee luokseni. Hän istuu viereeni.

“Miten koulussa meni?” kysyn. “Ihan hyvi. Mites sulla?” Joel vastaa ja esittää vastakysymyksen. “Hyvin. Mut mulla oli ikävä sua”, sanon. Joel hymyilee ja vetää minut ihan kiinni itseensä. Kiedon käteni hänen ympärilleen.

“Nyt mä oon tässä”, Joel sanoo ja suukottaa hiuksiani. Hymyilen ja nostan päätäni hieman. Katson Joelin huulia. Hän huomaa sen ja virnistää. Pian tunnen huulet omillani. No nyt on hyvä olla. Joeliin kietoutuneena suutelemassa häntä.

Valkoinen kissa kuitenkin keskeyttää hetkemme pian. Joel erkanee huulistani ikävä kyllä. “Se on mustasukkanen”, Joel sanoo huvittuneena. “Älä huoli. En mä Aleksia varasta ihan kokonaan”, Joel sanoo kissalle. “Voisit kyllä..”, mutisen häntä vasten. Joel naurahtaa ja silittää hiuksiani.

“Elaizalle tulee paha mieli, ku sä puhut tollasia”, Joel sanoo. Totta. Menen hieman kauemmas Joelista ja nostan kissan syliini. “Anteeks. Isi on ajattelematon”, puhelen kissalle ja silitän sen turkkia. Se kehrää tyytyväisenä.

“Jos sä oot sen isi ja mä oon sun poikaystävä niin oonko mä sit sen toinen isä”, Joel kysyy huvittuneena. Siirrän katseeni häneen ja hymyilen. “Joo. Me ollaan pieni perhe”, sanon. Joel hymähtää ja rapsuttaa sitten kissaa sylissäni. “Mäki haluun huomiota”, valitan. Joel naurahtaa ja painaa pusun huulilleni.

~~~
Sanoja 507
:)(: