Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

17.

~Joel~

Katsomme Aleksin kanssa toisiamme silmiin. Yhtäkkiä Aleksi painaa nopean pusun huulilleni. "S-sori. Ei mun-", hän alkaa selittää, mutta keskeytän hänet vetämällä hänet syliini istumaan hajareisin ja painan huuleni hänen omilleen.

Aleksi vastaa minun suudelmaani ja kiertää kätensä niskani taakse. Nousen seisomaan Aleksi sylissäni ja lasken hänet sitten sängylle makaamaan. Menen hänen päälleen hajareisin ja painan huuleni takaisin hänen omilleen. Puraisen pienesti nuoremman alahuulta ja ujutan sitten -hänen aukaistuaan suutaan hieman- kieleni hänen suuhunsa.

Erkanen kielarista ja katson Aleksia. Hän hengittää normaalia nopeammin. Nostan toisen käteni ja vien peukaloni hänen alahuulen yli. Siniset silmät katsovat minua odottavina. Mitä te odotatte?

Painan huuleni Aleksin kaulalle ja alan painella siihen suukkoja. Aleksi liu'uttaa kätensä selkäni kautta hiuksiini ja alkaa näprätä niitä. Se tuntuu kivalta.

Aleksi huokaisee, mistä päättelen löytäneeni herkän kohdan. Alan imeä sitä varovasti. Aleksi huokailee pienesti.

Lopetan hetken päästä hänen kaulansa imemisen ja nostan kasvojani niin, että näen hänen kasvonsa. Tuijotamme toisiamme. Vilkaisen hänen kaulaansa ja totean, että sain aikaiseksi punoittavan jäljen.

"Noi sun ruhjeet pitäis varmaan hoitaa loppuun", Aleksi sanoo rikkoen hiljaisuuden. Nyökkään ja kömmin pois hänen päältään. Siirryn istumaan sängylle niin, että nojaan takanani olevaan seinään.

Aleksi ottaa sängyltä desifiointi aineen ja paperia ja tulee sitten istumaan syliini. Lasken käteni hänen lantiolleen. Aleksi alkaa taas putsata naarmujani.

"Onks mun silmät jo ihan mustat?" kysyn. Aleksi nyökkää ja hymyilee pahoittelevasti. Huokaisen. Mikäs siinä. Kuljetaan sitten ensi viikko mustilla silmillä koulussa. Jee... Eräät olisivat varmaan iloisia, kun näkevät aikaan saannoksensa.

"Saanks mä kysyy, että mitä sulle oikein tapahtu?" Aleksi kysyy yhtäkkiä. Mietin hetken ja päätän sitten kertoa totuuden. "Mut hakattiin, kuten varmaan näätkin", aloitan. Aleksi nyökkää.

"Mua on kiusattu enemmän tai vähemmän jo alakoulusta lähtien. Joskus se on vaan pelkkää huutelua, mut sit se ääripää on tää", kerron. Aleksi lopettaa toimensa ja katsoo minua suoraan silmiini.

Aleksi kietoo kätensä ylävartaloni ympärille ja painaa pääni rintakehälleen. Hämmennyn hieman, mutta kiedon pian käteni hänen lantion ympärilleen. Tässä on hyvä olla.

_ _ _

Istun sohvalla Aleksi vieressäni. Hän ei jostain syystä lähtenyt sen jälkeen, kun hän hoiti kasvoni kuntoon. Olemme katsoneet jo useamman tunnin netflixiä. Kai sitä viikonloppuna saa olla laiska. Huomenna olisi sunnuntai ja sitten on maanantai ja koulua.

Havahdun tv:ssä pyörivän sarjan pyörteistä, kun tunnen pään olkapäälläni. Käännän katseeni nuokkuvaan Aleksiin. Hän näyttää olevan todella väsynyt. Paljonkohan kello on?

Otan puhelimeni ja totean kellon olevan yhdeksän. "Ooksä nukkunu huonosti vai miks oot noin väsyny?" kysyn. Aleksi havahtuu kysymykseeni ja nostaa päänsä pois olaltani. Hän katsoo hieman ympärilleen. Hän on ihan pihalla. Sen verran väsynyt hän on. Voi toista.

Poika nyökkää ja laskee sitten taas päänsä takaisin olalleni. Hymyilen pienesti. Hän on suloinen. Vaikkakin minun ei pitäisi varmaan ajatella näin... Ei Aleksi välttämättä ole mielipidettään siitä täysin muuttanut, että tykkääkö hän minusta. Vaikka hän aiemmin sanoikin, että hän ehkä tuntee jotain.

Ravistan hieman päätäni. Ei jaksa ajatella ja pelätä pahinta. Ehkä kannattaisi, mutta en minä halua. Jos myöhemmin sattuu, niin se on ihan oma syyni, mutta nyt en halua ajatella sitä. Ei jossittelu mitään auta. Tuo vain turhaan epävarman olon. Enkä minä tykkää olla epävarma...

~~~
Sanoja 502