Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

34.

~Joel~

Katson Aleksia, joka pukee parhaillaan päivävaatteita päälleen. Hän vaikuttaa jännittyneeltä. Eikä se kyllä ole mikään ihme, jos vähän jännittää. Ei hän ollut kuitenkaan henkisesti valmistautunut siihen, että hänen pitäisi tavata vanhempani tänään. Nousen sängyltä ja menen halaamaan Aleksia. Kaipaan läheisyyttä. Aleksi lopettaa pukemisen ja seisoo vain paikallaan, kun minä halaan häntä takaapäin. Painan leukani hänen olalleen ja suljen silmäni. 

"Meiän pitäis varmaan mennä sinne alas", Aleksi sanoo. "Oo hiljaa ja nauti tästä hetkestä", sanon. Aleksi hymähtää huvittuneen kuuloisena. Hän on hetken hiljaa ja antaa minun halata itseään, mutta sitten hän karkaa otteestani ja vetää paidan päälleen. Katson häntä pettyneenä. "Me ehitään kyllä halailla joku toinen päivä, mutta nyt mä haluun vaan esittäytyä ja selvitä kuulustelusta ja lähteä sen jälkeen kotiin", Aleksi sanoo ja hymyilee pahoittelevasti. Nyökkään. 

Poistumme huoneesta ja kävelemme portaat alakertaan. Puristan vielä nopeasti Aleksin kättä, ennen kuin saavumme keittiöön, jossa vanhempani on. "Moi", Aleksi sanoo hieman ujosti. Äitini hymyilee hänelle ja tervehtii. Isäni katsoo avoimen uteliaasti Aleksia ja tervehtii hänkin. "Tässä on Aleksi. Mun poikaystävä", kerron vanhemmilleni. He nyökkäävät. 

"Minä olen Melissa, Joelin äiti ja tässä on Janne, Joelin isä", äitini kertoo Aleksille.(ja taas jälleen ekat nimet vaan mitkä tuli mieleen) Aleksi nyökkää ja hymyilee hieman. "Miksette te ilmottanu, että tuutte viikon etuajassa?" kysyn. "Mähän kerroin jo. Haluttiin yllättää sut", äitini sanoo. Hieman huono ajankohta yllätykselle kyllä. "No mutta minkä ikäinen sä Aleksi oot?" isäni kysyy. "Mä täytän marraskuussa 15", Aleksi kertoo. Isäni nyökkää. 

_ _ _

Istun vanhempieni kanssa keittiön pöydän ääressä. Aleksi lähti hetki sitten ja nyt minä vain odotan, että milloin se alkaisi. Kysymystulva. Tiedän, etten tule säästymään siltä. Ja samassa se alkaakin. He eivät olleet viitsineet kysellä hirveästi Aleksin ollessa vielä täällä, mutta nyt kun Aleksi lähti mikään ei estä heitä. 

"Haluisiks sä krtoa, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunu, kun me oltiin poissa?" äitini kysyy. "Haluutko sä tietää ihan kaiken vai vaan Aleksiin liittyvät jutut?" kysyn. "Aleksiin", äitini vastaa. Nyökkään. Selvä sitten. "Mä törmäsin Aleksiin vähän niinku kaverin kautta", kerron. "Mä ihastuin siihen ja aloin sit piirittää sitä", kerron suoraan. Äitini nyökkää merkiksi, että jatkaisin. (okei nauran kirjotukselleni)

"Sit lopulta Aleksi anto mulle mahollisuuden ja nyt me sit seurustellaan", kerron. "Okei. Ootteko te kertonu jo Aleksin vanhemmille?" isäni kysyy. Nyökkään. "Just eilen", sanon. "Mitä mieltä ne on siitä?" äitini kysyy. "Aleksin äiti on ilonen, mut sen isä on vähän kiree mun suhteen. Ja Aleksin isän uus naisystävä tuntu olevan mun ja Aleksin puolella kans", kerron. "Onko Aleksin vanhemmat siis eronneet?" äitini kysyy. Nyökkään. 

"Haluutteko te tietää vielä jotain muuta?" kysyn. "Sä oot ilmeisesti kiinnostunu pojista", äitini toteaa. Nyökkään. "Ja tytöistä", kerron. Äitini nyökkää. "Onks siinä joku ongelma?" kysyn ihan vain varmuuden vuoksi. En usko siinä olevan minkäänlaista ongelmaa. 

"Ei tietenkään. Kiva vaan kun oot löytäny noin kivan olosen kumppanin", äitini sanoo hymyillen. Isäni nyökkii sen merkiksi, että on samaa mieltä. "Ei varmaan tarvi varottaa sellasista vahingoista", isäni toteaa naurahtaen. Hymähdän huvittuneena. "Ei tarvii joo", sanon. 

"No mutta, miten koulu menee?" äitini kysyy. Olisihan se ollut outoa, jos häntä ei olisi se kiinnostanut yhtään. "Samalla tavalla ku aina ennenki", kerron. Äitini nyökkää. "Etkä oo retestelly?" isäni kysyy. "En ole tehnyt mitään tyhmää", sanon nostaen käteni ilmaan. "Hyvä", isäni sanoo.  

~~~
Sanoja 513
Näin jälkeenpäin en ole yhtään tyytyväinen tähän lukuun, mut se on vähän voi voi nyt