Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

26.

~Aleksi~

Naputan kynääni matikan vihkoa vasten. Olin ajatellut tehdä läksyt, mutta ei tästä tahdo tulla mitään, kun ainoa asia, joka pyörii päässäni on Joel. En vaan saa sitä jätkää pois mielestäni. Hymyilen, kun ajattelen eilistä keskusteluamme. Oli todellakin fiksu päätös puhua Joelille.

Ravistan päätäni ja katson matikan vihkoa, johon olen saanut aikaiseksi vain koordinaatiston. Vielä pitäisi ymmärtää nuo yhtälöt, että voisin piirtää tähän suoran. Minun pitäisi varmaan oikeasti kuunnella vähän paremmin tunneilla. En tajua, miten saan kuitenkin kokeista omasta mielestäni ihan hyviä numeroita. Ihme lapsi.

Tuijotan yhtälöä. Y= 2x - 3. Nojaan kyynerpäähäni ja naputan nyt kynällä vihkon sijaan päätäni. Ravistan päätäni. Tämä on helppo. Ainoa vain, että en keskity tarpeeksi. Sen takia tästä ei meinaa tulla mitään.

Painan kynän paperille ja alan tekemään suoraa. Onneksi tämä olisi viimeinen tehtävä. Sitten voisin huokaista helpotuksesta. Eikä minun tarvitsisi stressata enää läksyistä ja koulusta tänään. Tai no kyllähän minä luultavasti tulen voivottelemaan pääni sisällä koko päivän, että huomenna on maanantai. Teen niin aina, kun on sunnuntai.(tämä on oikeasti minä aina sunnuntaina) Sunnuntait ovat perseeestä. Päivänä se on kiva, mutta kun sitä seuraava päivä on maanantai eli koulu.

Saan tehtyä suoran vihkooni. Huokaisen. Vihdoinkin. Suljen vihkon ja pistän sen kirjani väliin. Suljen sitten myös kirjan ja pistän sen reppuun. Sitten kynä, kumi ja viivotin penaaliin ja sekin reppuun. Vedän repun vetoketjun kiinni ja lasken repun nojaamaan pöytää vasten. Venyttelen. Kello on kolme päivällä.

Nousen seisomaan ja katson ympärilleni. Mitä tekisin nyt? Edes puhelimella olo ei houkuttele. Ei sielläkään ole mitään mielenkiintoista. Äitini säästää minut miettimiseltä huutamalla, että ruoka on valmista.

Poistun huoneestani ja kävelen keittiöön. Äiti on tehnyt näemmä lasagnea. Otan kaapista lautasen ja pistän sitten ruokaa sille. Lasken lautasen ruokapöydälle ja otan sitten aterimet sekä lasin. Otan jääkaapista maitopurkin. Istun pöydän ääreen ja kaadan maitoa lasiin. Alan syömään.

Äitini istuu minua vastapäätä. “Kellä kaverilla sä muuten eilen olit yötä?” äitini kysyy. “Joelilla”, kerron. “Jaa kukas tää Joel on?” äitini kysyy hymyillen. “Muistatko sä kun mä kerroin sulle siit yhestä ärsyttävästä jätkästä?” kysyn. Äitini nyökkää.

“Tää on se Joel”, kerron. “Ha! Mä arvasin”, äitini sanoo voiton riemuisena. Hymähdän. Niinhän se taitaa olla. Hänhän se sanoi silloin, että viha ja rakkaus kulkee käsikädessä. Näemmä se pitää paikkansa.

“Onks Joel ihan vaan muka kaveri vai seurusteletteko te?” äitini kysyy vihjaillen. “Ei olla kavereita mut ei me seurustellakaan”, kerron. Äitini katsoo minua hieman hämmentyneenä.

“Siis meil on jotain säätöä eli ollaan enemmän ku kavereita, mutta me ei seurustella”, selvennän. “Ahaa. Haluisitko sä et te seurustelisitte?” äitini kysyy. Kohautan olkiani. “Mun takia me itseasiassa vaan säädetään eka. Mä en oo varma mun tunteista. Tai siis en ollu”, kerron. Äitini nyökkää.

“Mut nyt sä oot varma niistä?” hän kysyy. “Niin kai”, sanon vaikeasti. Äitini huomaa, etten halua välttämättä puhua aiheesta, joten hän vain nyökkää.

“Ootko sä puhunu isälles sen jutun jälkeen?” hän kysyy. Huokaisen ja pudistan päätäni. “Pitäis kyl varmaan, mut en mä vaan haluu. Mä tarviin lisää aikaa, ennenku voin tutustua siihen Sanniin”, sanon hieman katkerana. “Aleksi. Mä oon tavannu Sannin ja hän on oikeesti mukava. Kyl te tulisitte hyvin toimeen kunhan sä vaan annat sille mahdollisuuden”, äitini sanoo. Nyökkään.

~~~
Sanoja 507
"You want me to fix you, but I can't fix myself
You said, "Babe, I miss you," like it's a cry for help
Do you want me to stay? Do you want me to go?
I think I'm going out of my mind
You want me to fix you, but I can't fix myself"