Viha ja rakkaus kulkee käsikädessä || Joleksi ||

40.

Viimenen osa🥶

~Aleksi~

Istun keittiössä ja selaan puhelintani. Odotan, että Joel saapuu. Sitten lähdemme niihin koulun tanssiaisiin. Nauran valkoiselle kissalle, joka vetää jotain ihmeen rallia ympäri asuntoa. Tuo pikkuinen tuo paljon iloa päiviin. Samoin Joel.

“Senkin riiviö”, naurahdan ääneen. Kissa pysähtyy hetkeksi, mutta ryntää sitten melkeinpä heti pois näkyvistäni. Pudistan huvittuneena päätäni ja käännän katseeni takaisin puhelimen näyttöön. En ehdi kuitenkaan katsoa puhelinta kauaa, kun kuulen ulko-oven käyvän.

“Moi!” Joelin ääni tervehtii. Pomppaan salamana pystyyn ja ryntään eteiseen. Menen hymyillen halaamaan minua pidempää poikaa. Painan pääni hänen toppatakin peittämää rintakehää vasten. Joel naurahtaa ja halaa minua takaisin.

“Meiän pitäis varmaan lähtee”, hän toteaa hetken kuluttua. Pudistan päätäni ja tiukennan otettani hänestä. Haluan kyllä joo niihin tansseihin siinä mielessä, että sitten saa yhden iltapäivän vapaaksi mutta tässä on niin hyvä olla.. en halua päästää Joelista vielä irti.. tuntuu että siitä on ikuisuus, kun viimeksi näimme. Vaikka me näimme viimeksi eilen. Olen riippuvainen Joelista, tiedän!

“Mä en saa kohta enää henkeä Aleksi”, Joel sanoo. Hellitän otettani hieman mutten päästä vielä irti. Tunnen Joelin toisen käden hiuksissani. Hän sukii niitä ja vie kätensä niiden läpi. Lopulta hänen käsi päätyy niskani taakse ja hän vetää päätäni hellästi taaemmas. Nostan katseeni aikalailla sinisiin silmiin.

“Sä saat yhen suudelman ja sitten lähetään”, Joel sanoo. Mutristan hieman huuliani mutta nyökkään kuitenkin. Kello on jo sen verran, että meidän oikeasti pitäisi lähteä ihan juuri. Se minun on ikävä kyllä pakko tajuta. Jos vain voisin, jäisin tähän ikuisuudeksi. Tähän Joelin syleilyyn.

Kiedon käteni Joelin niskan taakse ja hän laskee omansa lantiolleni. Perhoset tanssivat vatsassani, kun huulemme kohtaavat. En tajua, miten Joel saa minussa edelleen tällaisia tunteita aikaan. Poskia ja niskaa kuumottaa ja vatsassa on perhosten sukukokous. Luulisi, että tämä vaihe olisi mennyt jo aikoja sitten ohi, mutta ei se ole. Joelissa on jotain taikaa selvästi..

Ynähdän hieman, kun Joel ujuttaa kielensä suuhuni. Tukistan pienesti hänen hiuksia käsissäni ja annan oman kieleni tutkia vanhaa kaveriaan. Joel vetää minua lantiostani lähemmäs itseään. Olemme ihan kiinni toisissamme. Muu maailma on unohtunut täysin. Lopulta on kuitenkin pakko irtautua hapen puutteen vuoksi.

Hengitän hieman raskaasti ja katson Joelia silmiin posket punertavina. Miten joku voi olla noin hyvä suutelemaan?! Joel saa vedettyä minulta jalat altani suudelmalla. Olen kyllä onnekas, kun Joel kiinnostui minusta silloin muutama kuukausi sitten. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että hän on laittoman hyvä suutelemaan.

Joel on aivan älyttömän ihana, suloinen, hauska, hellä ja huomaavainen. Sitä ei ehkä tajua hänestä heti ulkonäön perusteella, mutta niinhän se sanontakin menee, ettei ole koiraa karvoihin katsominen. Ei kenenkään muun edes tarvitse tajuta Joelin ihanuutta. Hän on minun ja vain ja ainoastaan minun.. kuulostan omistushaluiselta kusipäältä, eikö niin?

“Mennääs sitte”, Joel sanoo ja taputtaa minua takamukselleni virnistäen. Naurahdan ja nyökkään. Päästän vastahakoisesti hänestä irti ja rupean pukemaan ulkovaatteita päälleni.

_ _ _

Juon kupista boolia ja katson ihmisiä, jotka keskustelevat keskenään. Osa tanssii tanssilattialla. Ja boolihan on sitten täysin alkoholitonta ihan tiedoksi vain. Olemme kuitenkin koulussa ja täällä alkoholi on kielletty. Olemmehan me kuitenkin alaikäisiä.

Huomaan Joelin katseen itsessäni, joten siirrän kasvoni häntä päin kysyvänä. Hän hymyilee ja nappaa toisesta -vapaasta eli vasemmasta- kädestäni kiinni. Hän silittää kämmenselkääni ja katselee kättäni. Katson uteliaana hänen touhujaan.

“Mä hommaan tähän joskus kyllä sellasen rinkulan”, Joel sanoo ja pitää nimettömästäni kiinni. Hymyilen.

“Parempi olis tai tulee sati kutia”, sanon virnistäen. Joel naurahtaa. Hän nostaa silmiensä katseen minun omiin sinisiin silmiin. Tuijotamme toisiamme hyvän tovin vain hiljaa. Joel silittää edelleen toista kättäni. Katseeni harhailee hänen huuliinsa, mikä ei jää huomaamatta häneltä.

Pian tunnen pehmeät huulet omillani. Hymyilen Joelin huulia vasten ja liikutan omiani hitaasti. Voin tuntea muutamat tuijotukset itsessäni. En välitä asiasta. Ihmetelkööt ihan vapaasti, miksi suutelen lukiolaisen kanssa. Onhan se vähän hassu ajatus kieltämättä, mutta mitä vitun väliä. Minä rakastan Joelia..

Minä todella rakastan tuota urpoa. En ole ennen edes tainnut myöntää asiaa itselleni. Saatika sitten Joelille. Vaikka hän kyllä ansaitsisi kuulla sen. Sydämeni alkaa hakata hieman nopeammin, kun päätän sanoa asian ääneen.

Työnnän Joelia varovasti kauemmas hänen rintakehästään. Hän katsoo minua kysyvänä. Aukaisen suuni, mutta sanat eivät tule ulos. Miten tämä onkin muka näin vaikeaa?!

“Kaikki hyvin?”, Joel kysyy. Nyökkään ja auon suutani koittaen kertoa asiani. Joel katsoo minua hieman huolissaan.

“Onko sulla huono-olo tai jotain? Lähtikö sun ääni? Onko sulla kuumetta?” hän alkaa huolehtia ja nostaa toisen kätensä otsalleni. Pudistan päätäni ja lasken hänen käden alas.

“Mä rakastan sua”, sanon nopeasti. Pidätän hengitystäni ja katson Joelia jännittyneenä. Kasvoni ovat varmasti punaiset, kuin paloauto. Ei sitä ole niin helppo kertoa ääneen, uskokaa tai älkää!

Joelin huulille leviää kaunis hymy ja hän suutelee minua uudestaan. “Mäkin rakastan sua”, hän sanoo, kunhan on erkaantunut suudelmasta. Alan hymyillä helpottuneena.

“Mä rakastan sua ihan helvetisti”, Joel sanoo. Hän kääntyy kokonaan minuun päin ja laskee toisen kätensä lantiolleni. Toisen hän nostaa hiuksiini ja silittää niitä. Hän painaa suukon otsalleni ja halaa minua. Kierrän käteni hänen ympärilleen ja painan pääni hänen rintakehälleen. Hymyilen onnellisena. Miten muutamalla sanalla voi olla tällainen voima?

“Mentäiskö tanssimaan?” Joel kysyy kuiskaten. Siirryn hieman kauemmas hänestä ja vilkaisen tanssilattialle. Siellä on menossa mitä ilmeisimmin hitaat. Nyökkään hymyillen.

Joelinkin huulille leviää hymy. Hän ottaa kädestäni kiinni ja lähtee vetämään minua tanssilattialle. Seuraan häntä voimatta lopettaa hymyilemistä. Katson kaunista poikaa edessäni ja syön jokaista yksityiskohtaa. Tätä iltaa en halua unohtaa ikinä. En halua unohtaa mitään meidän tarinasta ikinä. Enkä todellakaan halua unohtaa sitä faktaa, että rakastamme toisiamme. Tämän on pakko kestää. Nämä hymyt eivät saa ikinä muuttaa kokonaan pois luotamme. Niin kuin aurinko aina nousee uudestaan taivaalle, me rakastumme uudestaan toisiimme.

~~~
Sanoja 896
Tää olis nyt sitten tässä. Kiitos kun ootte lukenu tätä ja olette ihania.
Issuess kuittaa jälleen<3