Tarina kertoo yksinäisestä 13-vuotiaasta Aleksista, joka muuttaa Oulun keskustaan ja menee uuteen kouluun seiskalle. Hänen elämänsä muuttuu täysin. Hän ehkä ihastuu ja saa uusia kavereita. Loppu selviää lukemalla...
Olen ottanut inspiraatiota LasiLa...
Herään kun joku koputtaa huoneemme oveen.Opettajamme avaa huoneen oven ja kurkkaa oven raosta sisälle. "Huomenta, aamupala alkaa kohta alkakaa tulla" hän sanoo. Nyökkään ja hän laittaa oven kiinni. Meidän opella on yleis avain jolla saa jokaisen mökimme huoneen oven auki.
(Meidän open piti ain tulla herättä meidät ku nukuttiin pommiin lol ja siis ku mulla oli herätys mut kukaan meistä ei heränny siihen)
Alan herätellä Ollia. "Rakaas herätys meidän pitää mennä aamupalalle" kuiskaan tälle. Hän mutisee jotain josta ei saa selvää ja avaa silmänsä. "Mitäh" hän kysyy unenpöppöröissään. "Niin että meidän ope kävi tässä äsken ja sano että aamupala alkaa kohta" sanon. Nousemme ja alamme pukemaan vaatteita. Pöllin Ollin hupparin ja näemmä housutkin. Meidän mökkimme on nyt jo sotkussa.
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.
Ne huoneet oli tollasii
Olimme yhdistäneet sänkymme niin että nukuimme pari sängyssä. (Meki tehtiin niin mut vaan noil kerros sängyillä) Saamme vaatteet päälle, otamme huoneemme avaimen (me ain vahingossa jätettiin se meidän huoneeseen ja open piti tulla avaan meille ovi) mukaamme ja menemme aulaan opettajamme odottaa siellä. "Olitte viimeisiä kaikki muut on menny jo" hän sanoo ja laitamme kengät jalkaan. Minun kengät on ihan läpi märät. "Nää on ihan märät" sanon. "Tuolla on kuivaus kaappi laita ne sinne kun lähdemme tänään retkeilemään nii ei ole kiva kävellä märillä kengillä" opettajamme sanoo ja osoittaa kaappia. Laitan kenkäni sinne. "Nyt mulla ei oo kenkiä" sanon ja katson Ollia. "Rakas voitko kantaa mut" kysyn Ollilta. "Voin" tämä sanoo ja nostaa minut syliinsä. Menemme aamupalalle. "Mikä teillä kesti" Joonas kysyy kun pääsemme pöytään. "Eka ei meinattu herätä ja sitte Aleksin kengät oli märät ja sain kantaa sen tänne" Olli selittää. "Ja tolla opella meni hermot ku joutu oottaa meitä nii kauan ja kattoo meidän söpöstelyä" jatkan. Opettajamme kävelee pöytäämme päin. "Voisitte pojat laittaa herätyksen niin ei tarvis tulla herättämään teitä" opemme sanoo. "Okei" vastaan ja tämä lähtee. "Ei toi herää siihenkään" Joonas sanoo. "Ei nii" sanon.
