I don't need your diagnosis||Oleksi 2

13. ||Sanoin kuvailematon||

Aleksin nk
Ahdistaa. En halua olla täällä juuri nyt. Tiedostan jollain tapaa, ettei minulla ole ehkä kaikki hyvin enkä ole normaali. Tiedän että Olli tietää ja hän näkee. En juuri nyt halua puhua ja tiedän ettei Olli halua painostaa minua puhumaan koska hän on joskus sanonut minulle niin.
Katson Joelin viimeistelyjä Timebombiin ja ne näyttää hyvältä. Alamme tämän jälkeen enemmän työstämään levyä. Julkaisemme ensin singlen eli timebombin ja sitten albumin.
Sitten aletaan työstämään Love of mine ja niin edespäin.

En juuri nyt oikeasti jaksaisi. Julkkarit ois Helmikuun kai joku 5 pv? En tiedä oikein itsekkään. Olen aivan sekaisin näistä päivistä. Eli biisi on valmis ja kohta julkkarit. Eipä siinä. Mt ihan päin vittua eikä mitään toivoa että paranis. En oikein tiedä onko enää mitään tehtävissä. En tiedä pitäisikö minun sanoa Ollille. Huolestuttaisin häntä vain.

Istun tällähetkellä studion ison ikkunan reunalla. Ikkunan edessä on syvennys ja pehmusteet joten istun siinnä. Tässä on mukava rauhoittua ja katsoa Oulun viliseviä katuja. En tiedä enää mitä tehdä.
Ei ole motivaatiota tehdä mitään. Juuri ja juuri pääsen sängystä ylös. Kukaan ei vain huomaa.
Okei en tiedä onko Olli huomannut.
Näen sivusilmälläni kuinka olli lähestyy minua. Hänellä on kädessä jotain.

"Umm.. Aleksi haluaisitko sä pizzaa?"
Olli kysyy varovasti.

"En"
Vastaan.

"Ootko varma? Et oo syöny mitään tänään"
Olli sanoo.

"Mmm"
Mumisen vastaukseksi.

"Aleksi haluatko sä puhua? Mä en painosta sua puhumaan jos sä et halua, mutta mä oon tässä jos haluut puhua. Muista, että sä voit kertoo mulle ihan mitä vaan enkä mä tuomitse sua vaan autan parhaani mukaan"
Olli sanoo rauhallisesti katsoen minua söpösti.

"Olli.. M-musta tuntuu ettei musta enää oo tähän"
Sanon herkästi.

"Voi Aleksi"
Olli sanoo ja tulee halaamaan minua.

"Olli kun mun mielenterveys on menny pahempaan kuntoon enkä usko että pystyn enää. Kaikki paska vaan jyllää päässä enkä pääse siitä eroon millään"
Sanon melkein itkien.

"Aleksi me saadaan sut kyllä kuntoon. Mä autan sua mut sun pitää vaan luottaa muhun."
Olli sanoo silittäen selkääni.

"Olli entä jos mä en enää koskaan parannu?"
Kysyn tältä kauhuissani.

"Kyllä sä vielä parannut"
Olli sanoo siirtäen kätensä päähäni.

"Entä jos me lähettäis nyt kotiin. Käydään kaupassa ja sitte Katotaan vaikka jotaki sarjaa ja otetaan iisisti"
Olli sanoo.

"Sopii"
Sanon ja nousen.

"Jätkät me lähetään!"
Olli huudahtaa kaikille.

"Justhan te tulitte"
Niko sanoo.

"No jep"
Tommi sanoo.

"No on yks juttu ja niih.. voidaan ehkä joskus kertoa"
Olli sanoo. Hän kunnioitti minun yksityisyyttäni<33
Lähdemme ulos ja istumme autoon. Istun pelkääjän paikalle ja katson ikkunasta ulos. Tiedän, että Olli katsoo minua juuri nyt. Haluan vain kotiin enkä halua tehdä mitään.
Huomenna ois sitte Timebombin julkkarit.
(En tiiän mikä päivä oikeesti on sitte mut leikitään et huomenna on jo ne julkkarit)

En jaksaisi juuri nyt mitään julkkareita ku me juodaan kaljaa ja ootetaan että kello lyö 12. Eihän meidän tarvi olla koolla mutta ois vissii kiva olla. En tiedä pystynkö siihen oikeasti. En varmaan. Okei Aleksi pakko jaksaa sä oot jaksanu tähänkin asti!
Pääsemme kerrostaloni pihaan.

"Mun pitäs varmaan huomenna käydä omalla kämpillä ainaki hakee vaatteita"
Olli sanoo.

"Juu"
Vastaan.

"Tuutko sä mukaan?"
Olli kysyy katsoen minua. Istumme yhä autossa.

"En tiiä"
Sanon aukaisten oven samalla. Menen avaimilla sisään ja Olli tulee perästä. Lähden kapuamaan portaita kunnes outo tunne iskee päähäni. Otan portaiden kaiteesta tukea etten kaadu.

"Aleksi? Millon sä oot viimeks syöny?"
Olli kysyy.

"Mm studiolla"
Sanon silmät kiinni.

"Joojoo niinii Aleksi mä tiedän ettet sä syöny siellä"
Olli sanoo. En pysty juuri nyt vastaamaan mitään koska huimaa liikaa. Päässä pyörii ja silmissä vilisee. Ei menekkään kauaa kun silmissä sumenee ja vintti pimenee.

Ollin nk
Nyt tämä menee yli. Mun on pakko tehdä jotain, koska tää ei voi enää jatkua näin. Nappaan Aleksin syliini koska tämä kaatuu taaksepäin. Lähden kävelemään hissiin Aleksi sylissäni. Painan oikeaa kerrosta ja ei menekkään kauaa kun hissi saapuu oikeaan kerrokseen. Lähden kantamaan Aleksia hänen ovelleen ja avaan oven vara-avaimillani.
Sori Aleksi mutta nyt tepastelen sisälle kengät jalassa. Vien Aleksin sänkyyn makaamaan.
Riisun itseltäni ulkovaatteet ja Aleksilta kengät ja takin.

Otan keittiöstä lasin ja täytän sen vedellä. Kipitän portaat ylös ja lasken veden Aleksin yöpöydälle. Menen sängyn reunalle istumaan ja silitän tämän hiuksia. Aleksi alkaa availemaan silmiään. Tuo katsoo minua pelästyneesti ja osittain hämmentyneesti.

"Mitä tapahtu?"
Aleksi kysyy katsoen ympärilleen.

"Sä pyörryit portaissa"
Sanon tälle. Silitän yhä Aleksin hiuksia.

"Aa.."
Aleksi sanoo katsoen muualle.

"Aleksi mä oon vähän miettiny..."
Olen aloittamassa.

"Ai mitä?!"
Aleksi kysyy häitäisesti.

"Että Pitäskö meijän ettiä sulle terapia paikkaa. Siitä vois oikeesti olla hyötyä, että pääsisit juttelemaan jollekki"
Sanon.

"Mut enkö mä voi puhua sulle?"
Aleksi kysyy.

"Tottakai, mutta musta tuntuu ettei se riitä. En tietenkään pakota mähän mietin vaan sun parastas. Uskon, että se vois auttaa"
Sanon tälle.

"Mm.. ehkä. Tai ku oon itekki miettiny tota"
Aleksi sanoo.

"No sitte ainaki. Pelkästään seki että oot itekki miettiny sitä että Pitäskö sun mennä terapiaan kertoo siitä, että se ois hyvä ennen ku tää lähtee ihan käsistä"
Sanon.

"Mut sitä paikkahan on tosi hankala löytää"
Aleksi sanoo.

"Ai Matelalta? Oota vaa"
Sanon katsoen tätä silmiin.

"Olli mitä mä oon tehny ansaitakseni sut?"
Aleksi kysyy.

"Sä oot ihana, komea, kiltti, ystävällinen, hauska ja kaikkea hyvää. Sä oot hyväksi mulle:)"
Sanon pusutellen tämän otsaa.

"Heeei! Menikö vähän ohi?"
Aleksi kysyy.

"En nyt tiiä"
Sanon niinkuin en tietäisi mitä aleksi ajaa takaa. Pussaan tämän nenänpäätä ja Aleksi heiluttaa etusormeaan merkiksi ettei vieläkään mennyt oikein.
Seuraavaksi pussaan tätä poskelle.

"Oikeesti Ootko sä noin huono suunnistamaan mun huulille?"
Aleksi kysyy ja vetäisee minut suudelmaan.
Katson Aleksia silmiin tämän suudelman jälkeen.

"Mä teen mitä vaan että sä saat parhaan mahdollisen terapeutin"
Sanon tälle.

"Olli sä olet ihana.. tai ku.. mä en osaa enää kuvailla sua sanoilla. Sä vaan oot niin upea ja ihana ja tärkeä etten pysty kuvailemaan sitä sanoilla"
Aleksi sanoo vesi silmillä.

"Voi Aleksi"
Sanon ja halaan tätä.

"Mä käyn tekemässä pari juttua nii pysy tässä"
Sanon.

Sain tehtyä asiani ja taapertelen takaisin ylös. Aleksi katsoo puhelinta sängyllään.

"Olli.. ei mulla oo-"
Aleksi on sanomassa.

"Ei Aleksi. Mä oon tässä ja mä autan sua niinku lupasin. Syö mun kanssa"
Sanon keskeyttäen tämän.

Ojennan Aleksille tarjottimen jossa on avocado leipä, mehua ja jogurtti. Teipattu jogurtti. Olen teipannut jogurtin ravintosisällöt jesarilla.
Aleksi katsoo minua ja halaa sitten.
alamme syömään. Tein itselleni saman annoksen.
Tsemppaan Aleksia ja hän saa kyllä myös palkintoja:)

1040 words