I don't need your diagnosis||Oleksi 2

14. ||Julkkarit||

Aleksin nk
Eilen Olli auttoi minua syömään. Se tuntui vaikealta ja ahdistavalta, mutta Olli oli juuri oikea ihminen siinä tilanteessa. Hän osasi auttaa minua ja hän tsemppasi minua koko sen ajan. Olli on kultainen.
Tänään ois ne julkkarit. Olli käy kotona hakemassa vaatetta ja sitten menemme studiolle.
Kello on kuusi aamulla ja uneni loppui. Jos saan terapiasta paikan ja asiat alkaa menemään vihdoinkin paremmin saan kiittää vain Ollia. Hän on vain jaksanut olla tässä koko ajan.

Istun sängyssä selkä seinää vasten ja katson ikkunasta ulos. Katulamppu valaisee makuuhuonettani. Miten tosiaan tulen jaksamaan sen albumin tekemisen? Toivon, että pääsen terapiaan ja toivon, että se auttaa.
Katson Ollia joka katsookin minua jo valmiiksi.

"Herranen aika mitä sä teet hereillä?"
Kysyn tältä hieman säikähtäen.

"Samaa voisin kysyä sulta"
Olli sanoo.

"Loppu uni."
Sanon lyhyesti.

"Mä heräsin siihen että sä oot hereillä. Mä aistin ku sulla ei oo kaikki hyvin. Mitä mietit?"
Olli sanoo.

"Mm.. mun takia heräsit"
Sanon.

"Ei Aleksi ei ole sun syytäs. Aleksi jos sä sitä terapiaa mietit niin se tulee menemään hyvin mä lupaan"
Olli sanoo.

"Eiku.. jos pääsen sinne ja se oikeesti auttaa niin se on täysin sun ansiota"
Sanon.

"Aleksi se on kans sun asioita. Sä sinne meet ja sulla on rohkeutta ja uskallusta lähteä sinne"
Olli sanoo.

"Mm no.. ehkä, mutta sä ehdotit sitä ja sait mut suostumaan"
Sanon.

"No sovitaanko että kummanki ansiota?"
Olli kysyy.

"Käy"
Sanon.

"Yritettäiskö vielä vähän aikaa nukkua?"
Olli kysyy haukotellen.

"Mm ei mua väsytä"
Sanon.

"Tuu tänne"
Olli sanoo pitäen kättä ojennettuna, että pääsisin tämän kainaloon. Kömmin Olliin kiinni ja tuo alkaa silittämään hiuksiani. Minua alkaakin jo väsyttämään... taidankin nukahtaa tähän. Ei mene kauaakaan kun olen taas untenmailla.

Klo 12
Ollin nk
Herään Aleksi kainalossani. Tämä tuhisee söpösti ja tasaisesti puoliksi rintani päällä. Ajattelin sujahtaa tästä alta pois laittaen tyynyn tilalle.
Kipitän portaat nopeasti alas ja laitan munia, pekonia ja leipää. Laitan Aleksille vettä lasiin ja lasin tarjottimelle.
Sain paistettua munat ja pekonit. Syön nopeasti ensin itse. Eihän siinä kauaa mennytkään. Laitan Aleksin annoksen lautaselle ja lähden tarjotin kädessä kohti Aleksin parvea. Katson Aleksia joka tuhisee peiton alla niin, että tältä näkyy vain suusta ylös päin kasvot. Hän on kyllä aivan äärettömän söpö. Kävelen hänen viereensä ja lasken tarjottimen yöpöydälle vähäksi aikaa. Alan silittämään Aleksin hiuksia samalla kun istahdan sängyn reunalle.

"Huomenta Alestus"
Sanon kun huomaan Aleksin heräävän.

"Huomenta Olestus"
Aleksi sanoo hänen aamuäänellään.

"Miten nukuit?"
Kysyn häneltä.

"Hyvinhän sun vieressä nukkuu"
Aleksi vastaa.

"No ihana kuulla. Tein sulle aamupalaa"
Sanon nostaen tarjottimen sänkyyn.

"Siis oonko mä alkanu joka aamu syömään sängyssä kun sä tulit?"
Aleksi kysyy naurahtaen.
(Tulemis läppä😉)

"Vissii"
Naurahdan takaisin. Aleksi saa syötyä hitaasti mutta varmasti. Kun hän on syönyt lautaset tyhjiksi suutelen tätä. Olen koko ajan tsempannut Aleksia parhaani mukaan ja toivon, että se riittää.