I don't need your diagnosis||Oleksi 2

15. ||Kaikki hyvin||

Anteeks ensinnäkin iso Time skip, mutta toivottavasti ei haittaa.
Time skip 2020 kesään

Ollin nk
Aika on mennyt nopeasti. Aleksi teki timebombin meidän kanssa ja vähän jelppaili muiden albumin biisien kanssa.
Saatiin julkaistua nyt kesällä albumi Violent pop.
Aleksi on nyt noin yli vuoden ollut terapiassa. Hän sai Helmikuun alussa terapia paikan. Hän sai sen aika nopeasti. Aleksi tosiaan tarvitsi sitä. Nyt hän on jo paremmassa kuosissa. Olemme Aleksin kanssa päättänyt muuttaa yhteen ja asumme nyt Aleksilla. Aleksi asuu lähempänä ja en voinut pitää toista kämppää samalla kun olen Aleksilla joten muutin tänne. Kävimme Lapissa ja Aleksi oli hyvin onnellinen.

Pidämme parin viikon lomaa musiikin tekemisestä koska saimme uuden biisin jo niin hyvälle mallille, että huhhuh. Aleksi voi jo paljon paremmin.
Aleksi syö normaalisti ja hän on ollut huomenna vuoden kuivilla viiltelystä. Olen hänestä niin ylpeä ja iloinen, että hän voi paljon paremmin ja hänen mielenterveytensä on paremmassa kunnossa. Aleksista näkee että hän on iloisempi ja hänellä menee nyt paremmin.
Aleksi on pirteämpi ja iloisempi. Tottakai kaikilla on omat huonot päivänsä.

Istun tällähetkellä olohuoneen sohvalla ja Aleksi tekee ruokaa keittiössä.
Aleksi tekee kai uunivihanneksia ja lohkoperunoita. Aleksin tekemä ruoka on parasta!! Aleksi osaa tehdä parhaat ruoat.
Meillä on huomenna keikka täällä Oulussa. Käymme esiintymässä Qstockissa.
Rantalavalla niinkuin aina.. no ihan sama sentään saa esiintyä. Jospa joskus pääsis sinne isoille lavoille.
Niko vähän lupaili että vedetään bändin 10v keikka Helsingin jäähallilla. Lets's see jos sinne asti päästäis.

Tunnen lämpimät kädet hartioillani jotka alkavat hieroa niitä. Kohta tunnen yhden söpön pörröpään huulet kaulassani. Kallistaa päätäni hieman taaksepäin tämän tehdessä pientä omistusmerkkiä kaulaani.

"Siellä ois ruokaa" Aleksi sanoo kaulaani vasten. "No pakkohan sitä on nyt tulla syömään kun kerta on vaivauduttu ruokaa tekemään" sanon asettaen käteni tämän poskelle. Käännän pääni Aleksia päin. Katson häntä silmiin ja hymyilen. "Aleksi kai sä tiiät, että mä rakastan sua?" Kysyn tältä. "Tottakai. Kai säkin tiedät kuinka paljon mä sua rakastan Olli?" Aleksi vuorostaan kysyy. "Tietenkin" sanon painaen huuleni tämän huulille. Aleksilla on pehmeät ja aika hyvänmakuiset huulet.

Taaperran keittiöön Aleksin perässä ja otan meille lautaset. Otan ensin ruokaa ja menen pöytään jo istumaan. Aleksi saapuu eteeni istumaan. Katson tämän lautasta. Yleensä siinä olisi ollut pari lohkoperunaa ja pari vihannesta. Nyt Aleksin lautaselta löytyy sopivasti ruokaa.
Hän ei varmaan tajuukkaan kuinka ylpeä hänestä olen tällähetkellä.
Katson Aleksia ja tämä katsoo minua.

"Mitä?"
Aleksi kysyy.

"Miten sulla menee nyt?"
Kysyn.

"Paremmin"
Aleksi vastaa.

"Oon niin ylpee susta"
Sanon.

"Kiitos Olli"
Aleksi sanoo hymyillen.

"Miten Olli sulla menee?"
Aleksi kysyy. Menen ihan hiljaiseksi...

"E-en oottanu tota... Ömm.. ihan hyvin"
Sanon.

"Olli oikeesti. Sä pystyt kertomaan mulle kaiken"
Aleksi sanoo.

"Mä tiedän kyllä"
Sanon.

"Aijaa... anteeks Olli. Mä vaan olin omassa paskassani enkä huomannu sua."
Aleksi sanoo otteen minua käsistäni kiinni.

"Ei ku Aleksi. Sulla on ollu rankkaa etkä tarvii nyt ylimäärästä. Muutenkin oon miettiny sua ja pitäny huolen, että sulla on kaikki hyvin. En ees oo kerenny miettiä omia ongelmiani."
Sanon tietäen, että kaikki ei ole mitenkään parhaiten.