I don't need your diagnosis||Oleksi 2

49.||Juttele sille!||

Toka vika luku... tää luku on tyyntä ennen myrskyä. Anteeksi jo seuraavasta luvusta<3
Jos luet tätä keskellä yötä niin heti nukkumaan tämän jälkeen😚

Ollin nk
Herään Tommin vierashuoneesta taas jälleenkerran.
Tänään lähden käymään tädilläni jota en ole vähään aikaan nähnyt. Hän on muuttanut Tupokselta Kempeleeseen. Hän asui Tupoksella kun olin teini. Silloin kävin siellä yksin kun lähdin tupokselle omin nokkineni. Silloin exäni Jonna oli kaapannut hänet. Aada on kuin Jonna 2.0.
Kummastakaan ei mitään hyvää seuraa. Susanna on mukava. Hän on ainoa mukava exäni. Olemme yhä kavereita. Ainakin niin luulisin.
Emme ole puhunut sen jälkeen kun Aleksi oli Aadalla.

Kävelen keittiöön jossa Tommi istuu aamukahvi kädessä ja leipä lautasella.

"Tuu Olli syömään"
Tommi sanoo.

"En mä nyt. Ei oikee oo nälkä"
Sanon ja menen istumaan sohvalle.

"Olli sun täytyy syödä jotaki"
Tommi sanoo.

"Mä syön ky lähen käymään mun tädillä"
Sanon.

"Ai Metellä?"
Tommi kysyy.

"Juu. Sama Mette"
Sanon.

"Sähä et oo nähny sitä ikuisuuteen"
Tommi sanoo.

"No just siks"
Sanon naurahtaen.

"No tuuppa sitte enne iltaa kotia ku sun pitäs nähä sitä Aleksia"
Tommi sanoo hiljentyen loppua kohden.

"Tommi. Mä nään sitä vaikka huomenna. En tänään kerkee"
Sanon.

"Okei. Anteeks ku-"
Tommi on sanomassa.

"Ei se haittaa. Juttelen sen kanssa huomenna. Meen käymään kotona"
Sanon.

"Hyvä. Tsemppiä siellä Metellä"
Tommi sanoo.

"Tänks Tomppa"
Sanon ja vedän kengät jalkaan.
Lähden autolleni. Kuulen kun joku yläkerrasta avaa ulko-oven. Kuulostaa kotioveltani...
Kuulen Aleksin äänen. Hän puhuu puhelimessa.

"Joojoo mä olen tulossa, mutta et sitte tee mitään tyhmää. Mulla ei nyt mene Ollin kanssa hyvin"
Kuulen hänen puhuvan.

"Olli ei koskaan tuu unohtamaan sitä.. Ollihan oli koko ajan oikeessa. Olli ei saa tietää, että oon nyt nähny sua, mutta mä lähen sinne päin nyt"
Aleksi sanoo.

Kenellekköhän tuo puhuu. Aleksi menee hissillä joten menen portaita. Painoin hissin nappia hidastaakseen sitä.
Juoksen portaat alas ja sitten juoksen autolleni. Istun autossani ja odotan että Aleksi lähtee. Ei hän minua tunnistaisi. Ehkä..
Aleksi kävelee ohitse omalle autollensa. Kyllä hän autoani katsoi, mutta ei hän kiinnittänyt sen enempää huomiota.
Mette vastasi, että hän on kotona ja voin tulla sinne.
Nyt lähden ajamaan Kempelettä päin.

Time skip Kempeleeseen

Kaarran tätini kerrostalon pihaan. Nousen autosta ja lähden kävelemään ovia kohti. Etsin tätini sukunimen sieltä ja painan ovisummeria. Ovi aukeaa.
Kun kävelen portaita ylös mietin mitä Aleksi sanoi. Luulenko oikein? Aleksi sanoi, että olin koko ajan oikeassa.

Kävelen oikean oven eteen ja painan ovikelloa. Ovi avautuu.

"Ollii! Hei! Mitä kuuluu?"
Mette kysyy halaten minua.

"Hei Mette! Selitän kohta, mutta mitä sulle kuuluu?"
Kysyn astuen sisään. Otan ulkovaatteet pois.

"Ihan hyvää. Yksinhän minä olen täällä ollut. Olen minä töiss käynyt. Sua ei oo vähään aikaan sairaalalla näkyny. Ootko irtisanoutunut?"
Mette kyselee.