I don't need your diagnosis||Oleksi 2

7. ||Paniikkikohtauksia||

Ollin nk
Pääsimme kotiin. Tai no Aleksin kotiin.
Ylihuomenna olisi taas treenit. Tiedän, että Aleksi stressaa sitä. Minua huolestuttaa Aleksi. Hän osti hupparin lasten puolelta...
Olen nyt nukkunut Aleksi kainalossani ettei hän saisi paniikkikohtauksia öisin. Tunnen myös jos hän lähtee.

On aamu ja Aleksi on herännyt ennen minua. Katson puhelimestani kelloa joka näyttää 7:35.
Oolrait:) Aleksi nousee portaita ylös ja tuo aamupalaa.

"Aa sä heräsitki jo"
Aleksi sanoo.

"Joo"
Sanon vilauttaen pientä hymyä.

"Tein meille aamupalaa.. jos siis on nälkä"
Aleksi sanoo.

"Meille?"
Kysyn.

"Nii"
Aleksi sanoo.

"Teit itellekki?"
Kysyn.

"Juu u"
Aleksi vastaa hymyillen.
Nousen sängystä otan tarjottimen tämän käsistä pois ja halaan tätä. Saan halin takaisin.

"Oon jo tästä tosi ylpee"
Sanon.

"Kiitos Olli"
Aleksi sanoo.

"Noh aletaanko syömään?"
Kysyn.

"Joo"
Saan vastauksen tuon pörröpään suusta.

Alamme syömään ensin munaa ja pekonia, sitten vähän appelsiinimehua, sitten avocado leipää ja jogurttia. Okei Wow herranen aika tästä tuli hyvää. Aleksi sai syötyä samaan tahtiin kanssani eikä enää ollut niin hidas.

"Oon Aleksi susta ihan tosi ylpee"
Sanon Aleksille katsoen tätä silmiin.
Välillämme on katsekontakti.

"Mitä me tehään tänään?"
Kysyn Aleksilta.

"Jos käytäs hakee herkkuja ja katottais leffaa"
Aleksi sanoo.

"Joo käy"
Sanon.

"Mä vaikka voisin käydä kaupassa"
Aleksi sanoo.

"Okei no saanko mä sit valkata leffan sillä aikaa?"
Kysyn.

"Joo tottakai. Mut ei sit mitään kauhu"
Aleksi sanoo.

"Jooo nii nii"
Sanon ja aukaisen Aleksin telkkarin.

Aleksin nk
Lähden kauppan kävellen. Eihän minun kämpältäni ole pitkä matka kauppaan.
En näkökään ottanut kotoa kassia mutta ei kai se haitta.
Pääsen kaupalle ja astelen sisään. Kotonani on porkkanaa ja kurkkua. Voisin ostaa niille dipin ja vielä sipsiä ja dippiä. Olli halusi suklaata joten tuon sitäkin. Uskon ettei yhdet lonkerot pahaksi ole.

Olen lähdössä kassoja kohti kunnes vastaani kävelee hyvin tutun näköinen ihminen...
Kiiruhdan kassalle nopeasti. Maksan ostokseni ja lähden pika vauhtia pois kaupalta.
Katson taakseni ja huomaan että kyseinen mies on perässäni.
Lähden juoksemaan täyttä. Onneksi olen nopea.

Pääsen ala ovelle ja aukaisen sen koodilla. Kämppääni on ovi summeri, mutta kameralla varustettuna. Jos joku haluaa kylään tiedän ennen oven avausta kuka. Vedän oven perässäni kiinni että se varmasti menee kiinni. Tarkistan vielä työntämällä ovea, että se meni kiinni. Meni! Hyvä!

Menen hissiin ja levähdän siellä. Hissi saapuu kerrokseen missä asun. Hölkkään oven luokse ja aukaisen sen. Ahdistaa... tiedän kuka tuo mies oli.. päässäni pyörii ajatus, että hän löytää asunnolleni..
Rojahdan eteisen matolle ostosten kanssa.

"Aleksi!"
Olli huudahtaa ja juoksee luokseni.

"Mikä on? Mitä tapahtu? Oletko sä kunnossa?"
Olli kyselee huolestuneena.

"M-mä... mä näin-"
Yritän lausua ja haukkoa happea.

"Aleksi hengitä samaan tahtiin mun kanssa"
Olli sanoo ja hengittelee syvään sisään ja ulos äänekkäästi että kuulen.
Saatanan paniikkikohtaukset. Saan jo paremmin happea.

"Aleksi juoksitko sä?"
Olli kysyy.

"Mm joo"
Sanon.

"Miksi? Mä sanoin sulle että jos käyt jossain kävellen niin kävelet et juokse. Etkö varsinkaan noin kovaa"
Olli saarnaa.

"M-mutta mä näin... mä näin isän siellä kaupassa... se lähti seuraamaan mua"
Sanon. Olli ottaa minut haliin ja silittelee selkääni.

"Shh shh... Aleksi ei se tänne löydä. Ja vaikka löytäiskin niin sä näät kuka haluaa tulla sun luokse"
Olli sanoo rauhoitellen.

"Okei nyt aletaan kattomaan leffaa. Ei mun ollu tarkotus tällasta showta pistää käyntiin"
Sanon ja nousen ylös pyyhkien silmiäni.

"Hei Aleksi se on ihan fine. Pidän huolen ettei se tuu lähellekkään sua eikä tee sulle mitään"
Olli aanoo tarkoittaen isääni.

Menen tekemään dippejä ja pilkkomaan vihanneksia. Olli kaataa sipsit ja suklaat kulhoihin. Sain pilkottua vihannekset ja tehtyä dipit.
Vien ne olohuoneen pöydälle ja lösähdän sohvani nurkka paikalle.

Tajuan että pitää varmaan käydä vielä vessassa ennen kuin aloitamme katsomaan leffaa minkä Olli valitsi.
Käyn vessassa ja kun saavun takaisin paikkani on vienyt eräs Matela...

"Tyyppi vei mun paikan"
Sanon 'loukkaantuneena'

"En mä löytäny sun nimeä tästä"
Olli sanoo.

"No hehheh. Aletaan vaan kattoon tota leffaa"
Sanon.

"Tai voit sä mun kainalooni tulla jos alkaa pelottamaan"
Olli sanoo minulle kuin pikku vauvalle.

"Jumalauta Matela menit sitte valitsemaan kauhu elokuvan"
Sanon.

"Hups. Ja pikku Aveksi vauva ei saa kiroilla se on tuhma tapa"
Olli sanoo. Vilkaisen tätä murhaavasti. Olli laittaa leffan pyörimään.

Eka jumpscare ja pomppaan varmaan kattoon asti.
Saatoin hieman pelästyä...
Kuulen naurua sohvan nurkka paikalta.

"No ei ole hauskaa oikeesti pelästyin"
Sanon Ollille.

"Nniih mut.. kääk! Ja hyppäät kattoon asti!"
Olli yrittää selittää naurunsa seasta.

"No hehheh.. tän takii en haluu kattoo näitä"
Sanon.

"No tuu Ollikissan kainaloon. Siellä on lämmin ja turvallista"
Olli sanoo.

"Ja siellä haisee"
Lisään.

"Höpö höpö. Tuu testaa"
Olli sanoo.

Käperryn Ollin kainaloon. Okei kelle valehtelen. Olli tuoksuu järjettömän hyvältä! Mukaan lukien hänen kainalonsa..

"No Mp?"
Olli kysyy.

"Mistä?"
Kysyn.

"No haisenko mä?"
Olli kysyy.

"Et"
Vastaan.

Alkaa väsyttämään. En varmaan kauhean kauaa pysy enää hereillä. Kohta nukahdankin Ollin kainaloon jossa on turvallinen ja lämmin olla.

782 words+

Sori ku oli näin lyhyt mutta lupaan tehä ainaki 10 luvusta taas pidemmän!
Paina tähtee:)