Ollin nk
On taas aamu. Herään kuorsaavan Joonaksen vierestä. Ihana herätys rakas veljeni<3
Lasken Joonaksen veljekseni. Hän on osa perhettäni.
Joonaksen puhelin soi alhaalla.
Kipitän portaat nopeasti alas. Se oli vain herätys. Nyt kun olen tässä... anteeksi Joonas minun on pakko.
Haluan todella tietää keneltä video oli ja mitä siinä oli, koska tiedän ettei se Nikolta ollut.
Minähän en asiaa tähän jätä.
Avaan Joonaksen kännykän, koska tottakai tiedän sen salasanan.
Menen viesteihin. Tuntematon numero?
Katson videon mutta äänet tosiaan ovat aika kovalla. Laitan paniikissa äänet pois. Näen videolla Aleksin ja Aadan..."Olli mitä sä-..."
Joonas kysyy portailta ylävartalo paljaana.
Katson häntä puhelin kädessä. Kyynel tippuu poskelleni."Olli anteeks"
Joonas sanoo ja kipittää portaat nopeasti alas ja tulee halaamaan minua."Mä en halunnu että sua sattuu yhtään enempää mitä nyt. Nyt ei todellakaan ois ollu hyvä aika kertoo"
Joonas sanoo silittäen selkääni."M-mä tiesin... mä tiesin koko ajan."
Sanon itkien Joonaksen halissa."Voi Olli rakas. Kyllä se siitä"
Joonas sanoo katsoen minua silmiin. Tuo ottaa poskistani kiinni."Olli sä selviit tästä oot aina selvinnykki. Muistatko ne yläaste ajat? Sä selvisit niistä"
Joonas sanoo pyyhkien kyyneleensä."Mm"
Mumisen katsoen lattiaa."Olli kato mua"
Joonas sanoo."Te selvitätte Aleksin kanssa tän jutun, mutta ensin sun täytyy käydä vielä sun isän luona. Käydään siellä tänään vielä ja sit tullaan tänne ja vaikka juodaan viiniä ja puhutaan. Pyydetään vaikka Tommi tosta alakerrasta"
Joonas sanoo katsoen minua silmiin."Okei.. kiitos Joonas en voi tarpeeks kiittää sua kuinka iso tuki oot just nyt ja oot ollu. Oikeesti kiitos"
Sanon."Säki tekisit niin. Säki oot ollu mun tuki"
Joonas sanoo ja halaa minua."Nonii lähetääs sinne sairaalalle vielä"
Joonas sanoo."Oota"
Sanon.
Saan äidiltäni viestin."Kui?"
Joonas kysyy."Äiti laitto viestiä.."
Sanon."Mitä?"
Joonas kysyy."Ei kannata tulla enää. Isä on niin huonossa kunnossa, että näystä voi jäädä traumat. Lähtö ei ole kaukana"
Sanon itkien."Voi Olli"
Joonas sanoo halaten minua."Nukuitko sä yhtään yöllä?"
Joonas kysyy."En"
Vastaan hänelle."Nyt menet nukkumaan. Mä käyn sillä välin vähän asioilla niin ole ihmisiksi äläkä tee mitään tyhmää."
Joonas sanoo taluttaen minut sänkyyni."Mm"
Mumisen."Olli. Et tee mitään tyhmää okei"
Joonas sanoo katsoen minua silmiin."En en"
Sanon."Hyvä. Nuku hyvin Olli"
Joonas sanoo.Joonas lähti. En tiedä nukunko vai hyppäänkö parvekkeelta. Taidan nukkua.
Time skip 3h
Joonas herätti minut vähän aika sitten. Tommi on meillä. Kipitän portaat alas tarpeeksi pitkän makoilin jälkeen.
"Huomentaa"
Joonas sanoo."Terve"
Vastaan."Moi Olli. Miten jakselet?"
Tommi kysyy.
YOU ARE READING
I don't need your diagnosis||Oleksi 2
FanfictionTarinassa Aleksi palaa kuuden vuoden Amsterdamin matkalta Suomeen takaisin. Aikaa on kulunut 6 vuotta kun viimeksi Olli ja Aleksi viimeisen kerran halasi. Aleksi on 21-vuotias nuori mies ja Olli on 22-vuotias. Käy lukemassa ennen tätä se eka osa:) ...