Pikku Jonsku siellä😍 vähänkö SÖPÖ!!
Okei okei päästän teidät lukemaan.Aleksin nk
Herään uuteen päivään minun rakkaani vierestä.
Silitän Ollin hiuksia. Mietin, että mitä jos minulla ei olisi Ollia. Olisiko elämäni tylsempää? Olisiko elämäni rankempaa? En pystyisi enää kuvittelemaan elämää ilman Ollia. Hän on auttanut minua niin monessa asiassa ja niin monta kertaa, että en edes tiedä mitä sanoa.
Olli jaksaa koko ajan tsempata. Se hänessä on yksi suurimmista luonteen piirteistä mistä hänessä pidän. Hän ei myöskään anna periksi vaan taistelee ennen kuin kaatuu taistellessa.
Hänen sanakirjasta ei löydy sanaa "luovuta".Olli alkaa heräilemään. Tuo alkaa ääntelemään kuin mikäkin paloauto. Uusia piirteitä hänestä! Hieman kyseenalainen sellainen, mutta niin on minussakin sellaisia asioita joita hyyyyyvin moni kyseenalaistaa.
Olli kääntyy kunnolla minua päin ja avaa silmänsä."Huomenta Alluseni"
Olli sanoo hänen ihanalla aamuäänellään. Montakohan kertaa olen sanonut, että tuon aamuääni kuulostaa liian hyvälle."Huomenta Olliseni"
Sanon.Olli kömpii minuun kiinni kuin mikäkin koala. Söpö. Katson tuota silmiin. Tuon silmät ovat niin nätin väriset. Harmaan siniset. Katseeni harhailee tämän huulille. Miltäköhän nuo mahtaisi tänä aamuna maistua? Tavalliselle? Kuivalle? Herkulliselle? Mistäs minä tiedän?
"Mitäs Aleksi miettii?"
Olli kysyy."Tällähetkellä haluisin tietää miltä sun huulet maistuu"
Sanon."No pitäskö sun ottaa selvää?"
Olli kysyy."Ehkäpä"
Sanon ja painan huulemme yhteen. Namskis. Liikutamme huulia samaan tahtiin."No miltä maistu?"
Olli kysyy suudelman jälkeen."Aika hyvälle"
Vastaan."Mietin vielä yhtä asiaa joka jäi aika pahasti vaivaamaan"
Sanon."Ai mikä?"
Olli kysyy."Oon aina miettiny miltä sun kieli maistuu"
Sanon."No pitäskö seki tässä samalla testata?"
Olli ehdottaa."Hyvä idea"
Sanon.
Suudelmasta kielemme alkaa taas tekemään tuttavuutta. Eiköhän ne kyllä ole jo aika tutuksi tullut.."No miltä maistu?"
Olli kysyy meidän nuolenta session jälkeen."Aika hyvälle sekin maistui"
Sanon."Niin mä vähän aattelinki"
Olli sanoo."Hei paljonko kello on?"
Olli kysyy."Ömmm kymmenen"
Sanon."Voi paska"
Olli sanoo."Mitä?"
Kysyn."Mulla oli tänään menoa.. tuun kahelta takas!"
Olli sanoo pompahtelee ylös. Tuo pukee hyvin nopeaa ja lähtee."Aha. No mä jäin nyt yksin:("
Sanon itsekseni.
En ole pitkään aikaan ollut yksin. Onpa outoa kun tällä ei ole muita kuin minä.
On hyyyyyvin yksinäistä.
Voisin käydä kävelyllä. On tylsää ja halun raitista ilmaa joten miksipäs ei.
Vedän kengät jalkaan ja lähden käpsöttelemään ympäri Oulun katuja.
Pysähdyn seinän eteen katsomaan puhelinta. Nojaan seinään.
YOU ARE READING
I don't need your diagnosis||Oleksi 2
FanfictionTarinassa Aleksi palaa kuuden vuoden Amsterdamin matkalta Suomeen takaisin. Aikaa on kulunut 6 vuotta kun viimeksi Olli ja Aleksi viimeisen kerran halasi. Aleksi on 21-vuotias nuori mies ja Olli on 22-vuotias. Käy lukemassa ennen tätä se eka osa:) ...