Aleksin nk
On kulunut viisi päivää, kun Olli siirrettiin psykiatriselle. En tiedä vittuakaan lääketieteestä, mutta jotenkin he saivat Ollin pääkopan tyhjäksi. Jotakin shokkihoitoa tai jotain. Ei mitään hajua.
Menemme tänään käymään Ollin luona ja selitimme asioita.
Ollin vanhemmatkin käy, että Olli muistaa heidätkin. Hänen on nyt tärkeää muistaa kaikki oleellinen ensin. Sitten yksityiskohtia ja pikku tapahtumia.Olen pystynyt yöpymään nyt normaalisti kotona, mutta Joonas on tullut aina mukaani. Menemme Joonaksen kanssa kaksin tapaamaan Ollia.
Siellä on nyt Ollin vanhemmat Sami ja Heli. He kertovat Ollin lapsuudesta, koulu ajoista ja kai minusta.Lähdemme minun autollani. Joonas istuu pelkääjän paikalla. Eihän siis sairaalalle ole pitkä matka, mutta nyt ei oikeasti vain jaksanut kävellä.
Tää on vienyt aika paljon voimia... toivottavasti Olli pääsis huomenna jo kotiin. Ei enää jaksais yhtään mitään tällasta.
Nyt tää draama saa kyllä riittää. Minun ja Ollin kohdalta ainakin.Pääsimme sairaalan pihaan. Parkkeerasin autoni ja lähdimme kävelemään OYS:sin ovia kohti. Minua pelottaa. Todella paljon.
Menimme portaita ylös kerrokseen missä Olli oli.
Kävelimme ovea kohti jonka numero oli 360.
Ollin huoneen numero on aina 360.
Näen kuinka Sami ja Heli istuu käytävällä."Hei"
Tervehdin heitä. Heli nousee seisomaan ja halaa minua ja Joonasta."Hei teillekkin. Miten teillä menee? Joonastakaan ei kauheemmin ole näkynyt"
Heli sanoo."Päivä kerrallaan"
Joonas sanoo."Joonas sanoppa sille Tuulalle terveisiä"
Heli sanoo."Äiti varmaan ilahtuu kun saa terkut sulta"
Porko sanoo."Miten Olli voi?"
Kysyn."Ei se muista mitään, mutta menee pari päivää niin muistutukset alkaa muistuttelemaan oikeita asioita kuulemma"
Sami sanoo."Okei. Miten sä Sami jakselet?"
Kysyn."Ihan.. ihan hyvin"
Sami sanoo yskien."No hyvä"
Sanon. Epäilen kyllä vähän..
Katson Joonasta joka nyökkää. Aukaisen oven jonka takana Olli makaa. Hän kääntyy katsomaan meitä."Hei Olli"
Sanon.
Olli on vähän aikaa hiljaa."A... Aleksi ja....... Joonas?"
Olli kysyy."Joo.. miten sä-?"
Olen kysymässä."Äiti kertoi"
Olli sanoo."Muistatko sä kuka mä tarkalleen ottaen olen?"
Kysyn."En.."
Olli sanoo."Oon sun avomies ja bändikaveri.. Joonas on sun paraskaveri ollu skidistä asti"
Sanon."Okei.. onko meillä bändi?"
Olli kysyy."Joo.. Blind channel. Sä soitat bassoa, mä kitaraa, Aleksi perkussioita ja sampleja, Niko ja Joel laulaa ja Tommi soittaa rumpuja"
Porko sanoo."Ja kaikki ootte mun kavereita?"
Olli kysyy."Joo. Aleksi vaan on sun poikaystävä/avomies"
Joonas sanoo."Okei. Kiitos kun autatte mua muistamaan"
Olli sanoo."Tottakai"
Joonas vastaa.Time skip 2h
Olemme huoneessa Ollin vanhempien ja Porkon kanssa. Ollin sisko tulee huomenna käymään. Me olemme Joonaksen kanssa kotonani kun muut jätkät käyvät näyttämässä naamansa.
Olemme kertonut nyt Ollille kaiken oleellisen. Sitten jonkin ajan päästä voimme kertoa jotain yksityiskohtia.
YOU ARE READING
I don't need your diagnosis||Oleksi 2
FanfictionTarinassa Aleksi palaa kuuden vuoden Amsterdamin matkalta Suomeen takaisin. Aikaa on kulunut 6 vuotta kun viimeksi Olli ja Aleksi viimeisen kerran halasi. Aleksi on 21-vuotias nuori mies ja Olli on 22-vuotias. Käy lukemassa ennen tätä se eka osa:) ...