Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 4

Zayn
Katson Niallin perään, kuinka hän kompuroi ulos vessan ovesta selvästi hämmentyneenä. Oven kolahtamisen jälkeen siirrän katseeni mustien, likaisten conversejeni kärkiä ja hymyilen vaitonaisesti.

Okei, minun ei ollut tarkoitus tehdä tuota. Ei minun pitänyt koskettaa Niallia sillä tavalla, ja antaa hänelle aivan väärää kuvaa itsestäni. Enhän minä ole kiinnostunut hänestä, en todellakaan... äh, ehkä minun pitäisi vain myöntää, että olen. Miksiköhän muuten ajattelen häntä kokoajan? Ja miksiköhän muuten pidän häntä niin söpönä ja ihanana?

Huokaisen ärtyneenä ja käännyn peiliä kohti. Niall ei tosiaan ole se, kenestä minun pitäisi tykätä. Minun pitäisi oikeasti pitää niistä naisista, joita viettelen lähes joka päivä ja joiden kanssa olen enemmän kuin usein nuollut ahtaassa vessakopissa. En ole ikinä mennyt heidän kanssaan suutelemista pidemmälle, koska olen homo. Ne naiset ovat vain kulissia, jotta kukaan ei saisi tietää oikeaa suuntautumistani. Se on sellainen salaisuus, joka ei ikinä saa paljastua.

Astelen ulos vessasta, ja näen lähes heti porukkani. Harry Styles ja Liam Payne, parhaat ystäväni taputtivat selkääni ja Andrew McCollie alkoi selittämään eilisestä yhdenyönjutustaan. Mielessäni on kuitenkin vain Niall. Miten ärsyttävää.

"Mitä sä teit sille rääpäleelle tuolla? Se tuli ihan paniikissa vessasta eikä edes huomannut meitä", Zac Edison - historian opettajan veljenpoika - kysyy minulta.

"Öömm.. Vähän uhkailin vaan", mutisen epäselvästi ja vilkaisen ympärilleni, jos näkisin sen suloisen irkkupojan vielä jossain. Mutta hän oli jo kadonnut.

Koulun jälkeen astelen oville tönien muita tieltäni - tai no vain niitä, ketkä ovat typeriä eivätkä väistä -, ja etsin mustan nahkatakkini taskusta tupakka-askia ja sytkäriä. Ulos päästessäni lähden kävelemään kohti kotiani tupakkaa polttaen. Yleensä menen mopollani, mutta siitä oli loppunut bensa ja en ehtinyt tankata sitä. Matka ei edes ole kovin pitkä, joten voin yhtä hyvin kävellä saman matkan. Vaikkei kuntoni olekaan enää mikään paras mahdollinen - tupakanpolton takia.

Kotiin päästyäni lösähdän sohvalle ja hieron otsaani. Migreenin takia pääni on välillä tosi kipeä, mutta lääkkeiden takia en saa enää kohtauksia.

Huokaisen syvään, ja mietin mitä teen Niallin kanssa. Toisaalta haluaisin vain käskeä porukkaani lopettaa hänen kiusaamisensa, ja kertoa että pidän hänestä, mutta sehän ei ole mahdollista. Koska sitten olisin samalla tasolla Niallin kanssa koulun arvojärjestyksessä enkä pääsisi enää ylemmäs. Näyttää siltä, että ainut vaihtoehto on, että unohdan tunteeni sitä säälittävää irkkupoikaa kohtaan ja jatkan elämääni. Meistä ei ikinä tule mitään, joten mitä järkeä on edes yrittää?