Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 12

Niall
Kävellessäni kohti koulun pihaa pureskelen huultani hermostuneena. Välillä joku tönäisee minua seinää vasten, mikä saa minut tuhahtamaan ärsyyntyneesti. Haron hiuksiani ja vilkuilen ympärilleni etsien Zaynia. Tai en etsi, katson vain onko hän jossain lähistöllä.

Päästessäni - vihdoin - ovesta ulos, kävelen kohti koulun portteja, ja nopeennan vauhtiani huomatessani Zaynin porukan kävelevän koulun nurkkaa kohti, mistä he varmaan livahtavat tupakalle. En kyllä ymmärrä mikseivät he voi vain mennä jonnekin muualle polttamaan, onhan koulu tältä päivältä jo ohi. Ehkäpä heille tulee jotenkin pahapoika -olo jos tekevät sen siellä, en tosiaan tiedä.

Menen portin taakse, ja nojaudun sen tiiliseen, korkeaan aitaan, joka ympäröi koko koulua. Työnnän kädet taskuun ja puren huultani. En tosiaan tiedä miksi annoin Zaynille tilaisuuden. Hän ei ansaitsisi sitä. Ei tosiaan ansaitsisi. Mutta minkä minä sille voin, että hän näytti niin surulliselta, ja aidosti pettyneeltä. En mitään. Olen liian ihastunut häneen, ja se ei muuksi muutu. En vain tiedä onko itsekunnioitukseni niin korkea että en voisi olla entisen kiusaajani kanssa yhdessä.

Hätkähdän jonkun asettaessa kätensä olkapäälleni. Käännyn katsomaan ensin kättä, sitten henkilöä jolle se kuuluu. Zayn tietysti. Estän hymyn muodostumisen huulilleni, joka melkein epäonnistuu. En kyllä tiedä, huomasiko Zayn sen. Toivottavasti ei. Tai ihan sama.

"Mihin me mennään?" hän kysyy innostuneesti hymyillen. Tällä kertaa en jaksa edes yrittää peitellä hymyäni. Zayn näyttää niin suloiselta, ja innostuneelta, etten voi.

Kohautan olkapäitäni vastaukseksi, ja samassa kuulen kovan, tutun naurun jostain koulun pihalta. Zaynkin kuulee sen, ja sanoo äänettömästi 'hitto.' Se on Harry. Eli hänen jenginsä on jossain lähistöllä. Eli minä varmaan kuolen.

"Tuu tänne", Zayn sanoo vilkaistuaan koulun pihaan. Sitten hän vetää minut takaisin sinne. Kurtistan kulmiani, mutta en voi muuta kuin seurata häntä.

Zayn lähes juoksee koulun toiselle sivulle, ja vilkaisee jälleen takaisin pihaan. Hänen porukkansa on luultavasti koulun toisella nurkalla, tulossa sen takaata koulun pihalle. Ainakin toivottavasti. Sitten he eivät ehkä nää meitä. Jos näkevät, Zaynin on varmaan pakko esittää uhkailevansa tai lyövänsä minua.

Vetäydyn seinän viereen ja vilkaisen Zaynia. Hän lähtee kävelemään koulun sivua eteenpäin sen taakse. Seuraan häntä, vaikka en tiedä miksi menemme sinne. Voivathan hänen jenginsä olla sielläkin. Vai haluaako hän, että he ovat siellä? Mitä jos tämä on vain jokin juoni, jotta voittaisin hänen luottamuksensa ja sitten hän tekisikin minulle jotain? Voisiko Zayn tehdä niin? Voisi. Tai en minä tiedä. Hän on ollut tosi ihana minua kohtaan - ainakin melkein aina -, mutta ehkä tämä kaikki olikin valhetta.

Pysähdyn paikoilleni ja tuijotan Zaynin selkää. Hän on jo melkein koulun takana, kunnes vilkaisee taakseen ja huomaa että pysähdyin. Malik rypistää otsaansa ja kävelee takaisin luokseni.

"Mikä nyt on?" hän kysyy katsoen alaspäin minuun. En tiedä, millainen kasvojeni ilme on, mutta Zayn katsoo minua hieman huolestuneena. Sitten hän tarttuu oikealla kädellä hellästi ranteeseeni.

"Hei, mä en anna niiden satuttaa sua. Mä oon aika varma että ne on jo jossain muualla", Zayn puhuu hiljaisella, matalalla äänellä, mikä kuulosti todella turvalliselta - ja seksikkäältä. Puraisen alahuultani ja painan katseeni. En oikein tiedä, mitä tehdä. Luotanko Zayniin vai en?

Pian tunnen hänen sormensa leukani alla. Zayn nostaa leukaani hellästi ylös, jotta katsoisin häneen.

"Niall", tämä sanoo ja kohottaa aavistuksen verran toista kulmaansa. Hän ei käyttänyt kysyvää äänensävyä, mutta kohotan silti kulmiani kuin kysyäkseni 'mitä.'