Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 29

Zayn

Suoristan nahkatakkini kaulusta ja tuijotan asvalttia kävellessäni nopeaan tahtiin kauemmas Niallin talosta. Sisälläni kihisee raivo, joka ei näytä haluavan laantua. Puristelen käsiäni nyrkkiin ja yritän hillitä itseäni lyömästä seuraavaa vastaantulijaa. Olisin niin kovin halunnut lyödä Liamia, monta kertaa eri puolille kehoa niin, että hän joutuisi sairaalaan - ihan niin kuin hän teki Niallille. Mutta en viitsinyt. Olisin näyttänyt vain huonommalta Niallin silmissä.

Siristän silmiäni kun kasvoilleni alkaa valua sadepisaroita. Kiristän tahtiani, en onneksi ole hirveän kaukana asunnostani. Puren alahuulta ja mietin eilisillan tapahtumia. En saata uskoa, että löin Niallia. Lupasin, itselleni ja hänelle, etten tekisi sitä, eihän niin kuulu kohdella omaa poikaystävää. Varsinkin, kun Niall on niin viaton, täydellinen enkeli, ja kun hänen isänsä on jo hakannut häntä ihan hirveästi. Hengähdän syvään ja puristan silmäni hetkeksi kiinni. Olen maailman tyhmin, kusipäisin ihminen. Miten muka Niall voi enää olla kanssani? Pahin pelkoni saattaa olla käymässä toteen. Niall huusi minulle eilen. Hän sanoi, että pelkään Niallin huomaavan Liamin ansiosta, miten paska olen hänelle. Se on täysin totta, mutta selkeästi Niall on jo huomannut sen. Hän ei ole ikinä ennen huutanut minulle noin, sanonut noin pahasti. Olihan hänellä täysi oikeus siihen, olen ollut paskimmasta päästä, mitä voi olla. Ja Liam taitaa nykyään olla varsinainen enkeli, ainakin esittää sellaista.

Vähän laantunut raivoni alkaa palata ajatuksieni palatessa juuri äsken tapahtuneeseen asiaan. Liam avasi oven ilman paitaa ja hiukset sekaisin, vastaheränneen näköisenä. Niall oli viettänyt yön hänen kanssaan. Vaikka irlantilainen sanoi, että he eivät tehneet mitään muuta kuin nukkuneet, en vain pysty uskomaan sitä. Liam on halunnut Niallia alusta asti ja he ovat ennenkin tehneet ties mitä kännissä. Tiedän, että hän on ihastunut enkeliini. Ja koska olen ollut niin etäinen viime aikoina, mistä sitä tietää, jos Niallkin on häneen? Ja näinhän minä itsekin, miten kännissä Niall oli eilen. Sen jälkeen, mitä tein, olisi ihan luonnollista, että Niall hakisi lohtua Liamista, joka varmasti sitä mielellään antoi.

Ajatus omasta enkelistäni ja Liamista sängyssä yhdessä saa minut voimaan pahoin ja näkemään punaista. Yritän hallita nopeutuvaa sykettäni ja avaan kerrostaloni ala-oven. Vaikkei Niall ole ikinä kohdellut minua huonosti tai oikeastaan tehnyt mitään, mikä rikkoisi luottamukseni häneen  - paitsi valehdellut silloin Liamista, mutta se oli kyllä aika pieni juttu loppujen lopuksi - en vain voi luottaa häneen. En luota ikinä keheenkään. En tiedä, johtuuko se siitä, että vanhempani jättivät minut - niin varmaankin joku koulupsykologi sanoisi - mutta se on aivan helvetin ärsyttävää. Ties kuinka monta kertaa epäilin Niallia, kun hän ei ollut tehnyt mitään väärin. Samalla kun itse olen ollut täys ääliö.

Päästessäni asuntooni potkin kengät pitkin poikin ja jätän nahkatakkini lattialle. Menen keittiöön ja otan veitsen käteeni. Vaikka kuinka mieli tekisi viiltää vaikka valtimo auki, en tee sitä. Sen jälkeen oloni olisi kuitenkin ihan yhtä paska kuin sitä ennen, se helpottaisi ehkä minuutiksi. Katseeni osuu vodkapulloon jääkaapin vieressä hyllyllä. Tartun siihen ja otan niin suuren huikan siitä, että meinaan oksentaa. Tämä veisi tuskan pidemmäksi aikaa pois. En eilen ollut edes kunnolla humalassa, join vain vähän alkuillasta. En tiedä, miksi ei ollut myöhemmin fiilistä juoda, mutta ei vain ollut. Olinhan minä vähän kännissä, en muuten olisi lyönyt Niallia, mutta en tarpeeksi kännissä. Mielikuva siitä, mitä tein Nialille, saa minut ottamaan kolme huikkaa vodkaa lisää.

Herään monen tunnin päästä sohvalta. Kurtistan kulmiani, miten olen voinut nukahtaa? Sitten mieleeni muistuu se puuduttava reality -sarja, jota katsoin. Olin juonut vodkapullon tyhjäksi, mutta siinä ei ollutkaan edes puolet jäljellä alunperin.