Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 20

Niall

Jään tuijottamaan Zaynin perään rintakehä kohoillen nopeasti äsköisen jälkeen. Hymähdän hiljaa ja vien sormeni huulilleni, joilla pystyn vieläkin tuntemaan Zaynin ahnaat huulet.

Olin oikeasti aika varma että Zayn on jo jättänyt minut. Olen ollut todella maissa tämän alkuviikon ajan, koska ajattelin että Zaynia alkoi kaduttamaan minuun sekaantuminen. Ja että hänen mielestään olen tosi outo ja kaikkea... mutta ilmeisesti Zayn ei olekaan jättänyt minua. En tiedä miksei hän ole vastannut lukuisiin soittoihini ja viesteihini, mutta kai hän on vain halunnut ajatella asioita. Zayn on välillä sellainen, haluaa olla yksin. Ja ymmärrän sen kyllä, olen ihan samanlainen.

Säikähdän kun joku avaa vessan oven - oikeastaan potkaisee sen auki. Sydämeni hyppää kurkkuun. Liam. Ei helvetti...

Olen lähtemässä, mutta Liam tyrkkää minut takaisin seinää vasten. Yritän tasata hengitystäni ja mietin, näkiköhän hän Zaynin äsken poistuneen vessasta.

"Mä arvasin", Liam mutisee katsoen minua nappisilmillään kulmiensa alta. Rypistän otsaani.

"M-mitä?" änkytän ja puren huultani.

Mieleeni muistuu se, mitä näin sairaalassa ollessani tajuttomana. Se oli ihan outoa, ja tuntui niin todelliselta. Aivan liian todelliselta. Ehkä se onkin joskus tapahtunut. En kyllä haluaisi. Pussasin Liamia. Tosi vaikea uskoa. Ehkä se oli vain joku outo hallusinaatio, joka vaikka... liittyy pelkoihini. Minähän pelkään Liamia. Vaikka haluaisinkin uskoa tähän teoriaan, se ei vain yhtään tunnu oikealta.

"Mä arvasin, että Zayn oli täällä sun kanssa", Payne ärähtää selvästi ärsyyntyneenä.

"Mun? E-ei se mun kanssa ollut. Me vaan oltiin täällä samaan aikaan...", selittelen, vaikka tiedänkin miten säälittävältä ja epäuskottavalta se kuulostaa. Olen niin surkea valehtelija.

Liam tulee aivan kiinni minuun, mikä saa minut vetämään nopeasti ja säikähtäneesti henkeä.

"Turpa kiinni, rääpäle", ruskeasilmä sanoo ja katsoo tiiviisti silmiäni. Yhtäkkiä hän näyttää kaksi kertaa vihaisemmalta kuin äsken.

"Mikä helvetti sua vaivaa?!" Liam karjaisee ja lyö minua avokämmenellä poskelle. Inahdan kivusta kääntäen päätäni oikealle iskun voimasta. Puren hampaitani yhteen yrittäen olla huutamatta kivusta.

"Miksi helvetissä sä olet käyttäytynyt kuin et muistaisi... ja miksi helvetissä sä olet nyt Zaynin kanssa?" Liam kyselee, puristaen käsiään nyrkkiin rauhoittuakseen. Hän astuu askeleen taaksepäin, ja hetken on täysin hiljaista. Edes oppilaiden ääniä ei kuulu käytävillä, koska kaikilla on tunti. Minullakin on, mutta sanoin käyväni vessassa. Opettaja kyllä varmaan ihmettelee, kuinka kauan minulla oikein kestää.

"Muistaisi mitä?" kysyn hiljaa, epämukavan tunteen kasvaessa vatsani pohjassa. Jälleen kuva nuoremmasta, humalaisesta minusta suutelemassa intohimoisesti Liamia sen clubin vessassa tulee mieleeni.

Liam katsoo minua kulmat koholla. "Älä esitä tyhmää", hän tokaisee, mutta kun hämmentynyt ilmeeni ei muutu, hän huokaisee. "Ennen koulun alkua, siellä yökerhossa."

Puraisen voimakkaasti alahuultani ja suuntaan katseeni alas. Voihan helvetin helvetti. Se siis tapahtui. Miksi en sitten muistanut sitä ollenkaan? Se saattoi johtua kännäämisestä, mutta en minä mielestäni niin paljon juonut etten muistaisi yhtään mitään.

"Mä en... muistanut sitä", mutisen hiljaa, "en ennen sitä sairaalareissua."

Liam kurtistaa kulmiaan.