Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 18

Niall

Vedän ruman, vaaleansinisen sairaalapaidan pois päältäni, ja heitän sen sängyn jalkopäähän. Haron hiuksiani ja katselen ympäriinsä huonetta, etsien puhdasta paitaa jonka Zayn oli minulle tuonut. Sitten huomaan sen virnuilevan Zaynin kädessä. Tuhahdan hänen pirumaiselle hymylleen.

Kello näyttää puoli yhdeksää maanantai-aamuna, mikä tarkoittaa sitä että pääsen aivan kohta pois täältä. Lääkärini Westler sanoi, että päästää minut ulos tasan yhdeksältä. Zayn tuli jo kahdeksan pintaan luokseni ja kertoi, että haluaa viedä minut pois täältä heti kun on mahdollista.

"Zayn, anna se paita", huokaisen, mutta huulillani karehtii pieni hymy.

"En", hän tokaisee ykskantaan ja heittää paidan jonnekkin taakseen. Sitten hän astelee lähemmäksi.

"Tykkäätkö?" matkin Zaynia, vaikka en usko hänen muistavan sanoneen minulle näin ollessaan ilman paitaa edessäni pukkarissa. Hän kuitenkin naurahtaa, joten taitaa sittenkin muistaa.

Zayn nojautuu lähemmäs, mutta livahdan hänen ohitseen hakemaan paitaani. Menen sen kanssa sängyn toiselle puolelle pukemaan sitä, mutta ennen kuin ehdin vetämään sen päälleni Zayn kiipeää sängyn yli taakseni. Hän kiertää kätensä lantioni ympärille ja vie huulensa lähelle korvaani.

"Tykkään aivan hitosti", hän kuiskaa erittäin seksikkäällä äänellä, mikä saa väreet kulkemaan vartaloni lävitse.

Käännän hieman päätäni, jotta näkisin Zaynin kasvot. Hän puree alahuultaan ja kohottaa kulmiaan muutaman kerran nopeasti, mikä näyttää aivan uskomattoman hyvältä.

Zayn kääntää minut ympäri ja painaa minut itseään vasten. Sitten hän suutelee minua uskomattoman kiihkeästi. Vastaan tietenkin samalla mitalla, vaikka olen aika varma että Zayn osaa suudella minua paremmin. Hän selvästi tykkää vartalostani, kun on näin innoissaan.

Suutelemme hetken, ennen kuin Malik alkaa painella edelleen intohimoisesti suudelmia kaulalleni, ja sitten työntää minut sängylle. Virnistellen hän tulee nelinkontin päälleni ja jatkaa äsköistä suudelmaa, mutta se keskeytyy jonkun koputtaessa oveen. Zayn selvästi säikähtää, koska pomppaa heti ylös ja suoristaa paitaansa. Tiedän, että tulija näki toimemme ovessa olevasta ikkunasta, joten poskilleni kohoaa puna.

Nappaan paidan lattialta - jonne sen taisin tiputtaa äsken - ja vedän sen päälleni. Zayn seisoo hieman kiusaantuneena vieressäni, kun lääkäri astuu sisälle pieni virne kasvoillaan.

"Uskon, että voin päästää Horanin lähtemään hieman aiemmin", Westler toteaa. "Näyttää siltä, että olet ihan täysin kunnossa", hän lisää silmää vinkaten, joka ei auta yhtään punaisen värin lähtemistä poskiltani.

Westler pyytää minua laittamaan nimikirjoitukseni paperiin, johon äiti kävi eilen laittamassa oman nimensä, ja poistuu sitten huoneesta. Zayn katsahtaa minuun ja hihittää.

"Hups", hän sanoo. Nauran tämän suloiselle ilmeelle ja vaihdan loputkin vaatteistani, erittäin tietoisena siitä että Zayn katselee.

*******************

Avaan kotioven leveä hammashymy huulillani, ja Zayn astuu perässäni sisälle hihittäen sillä tavalla, mitä hän tekee aina kun joku on sanonut jotain kaksimielistä tai tuhmaa. Ja tällä kertaa se joku on hän itse, koska juuri äsken avatessani ovea hän tokaisi erittäin rivosti, että 'haluaa mennä meille jatkamaan sitä mitä sairaalassa aloitti'. Lasken avaimet eteisessä olevalle pöydälle ja potkin kengät jalastani.

Astelen sohvalle ja lösähdän siihen selinmakuulle, vallaten koko sohvan. Zaynille se ei kuitenkaan ole ongelma, koska hän päättää tulla päälleni istumaan.